Olen huomannut, että kun Ranskassa istahtaa puistonpenkille syömään, vaikkapa ihan vain yksittäistä omenaa välipalannälkäänsä, ohikulkijat toivottavat leveästi hymyillen hyvää ruokahalua. Suomalaisen sieluni on vaikea suhtautua tähän. Ehkä takaraivossani kytee se, että Suomessa yksisäistä puistonpenkillä syövää miestä luultavimmin pidettäisiin kodittomana rappiojuoppona, jonka vuoksi luen ohikulkijoiden kommentit ovelan sarkastisena piilovittuiluna. Tai ehkä se on vain sisäänkääntyneelle suomalaisuudelleni tungettelevaa: Eivätkö ne voi edes antaa minun syödä rauhassa ilman että minun pitää niitä huomioida?
Mutta Kimmo, kuulen mielessäni kuvitteellisen lukijani kysyvän, jos se kerran on niin kiusallista, niin miksi sitten syöt puistonpenkeillä? Vastauksia on muutama:
1) Hotellihuoneissa, ainakin näissä halvoissa joissa olen viime aikoina aikaani viettänyt, syöminen on käyttöehdoissa kielletty. Toki sitä nyt yhden omenan verran voin aina rikkoa, ainakin jos syön sen käsienpesualtaan päällä, mutta jos isomman ja murustelevamman välipalan tai lounaankorvikkeen aion syödä, mielelläni hotellin sääntöjä noudattaisin.
2) Budjettini on rajallinen, joten eväiden syömisellä puistossa säästää kuitenkin useamman euron päivässä. Tietysti olisi helpompi säästää menoja majoituksesta ja matkustamisesta, mutta Couchsurfing ja kimppakyytiautoilu edellyttäisi sellaista sosiaalisuutta jonka kiintiöni on tilapäisesti täynnä.
Ja 3) eli se ainoa todellinen syy: Ranska on kasvissyöjän helvetti. Siinä missä Suomessa voi olla jokseenkin varma, että joka ainoasta pikkukylän räkäisimmästä grillistä löytyy jonkinlainen kasvishampurilainen, ja jossa jossain on intialainen ravintola sen valikoimasta ainakin neljäsosa on kasvisruokaa – mutta ainakin tässä osassa Ranskaa jopa 200 tuhannen asukkaan kaupungissa ainoa löytyvä kasvisruoka saattaa olla pizza margherita (valkoista jauhoa, tomaattia ja juustoa), eikä sitäkään myydä kaikissa pitserioissa. Täytyy sanoa, että ennen täällä matkusteluani minulla ei ollut koskaan käynyt edes mielessä, että jossain voisi olla ”intialainen ravintola”, joka ei myy lainkaan kasvisruokaa, mutta täällä niitä on useampikin. Kyllä, Intiasta itsestään löytyy kyllä niitä ”non-veg” -ravintoloita, joissa ei juuri kasvisruokia tarjoilla, mutta nämä olivat kaikki joitain hyvin epäilyttäviä kälyisiä ruokaräkälöitä, joissa pelkää saavansa ruokamyrkytyksen jo pelkästään pöytää koskettamalla. Mutta joka tapauksessa intialainen keittiö on kasvisruokakeittiö, ja kaikki intialaiset liharuuat ovat aina jälkikäteen tehtyjä variaatioita joista keskeinen kasvisaines on vain korvattu tylsällä lihalla. Toisin sanoen ”intialainen liharuoka” on suurelta osin samanlainen länsimainen keksintö kuin intialainen vapaa seksi, intialainen huumeiden käyttö tai intialainen tyylitaju. Kun on lopulta tarpeeksi monen ravintolan ikkunoita sanakirjan kanssa tavannut ja lopulta nälissään alkavassa migreenissä antanut periksi ja suostunut syömään jonkinlaisen kasvispitsantekeleen, kyllä, minä istun seuraavana päivänä mieluummin puistonpenkillä syömässä omenaa ja täysjyvänäkkileipää, häiritköön ihmiset miten paljon tahtovat.
Tai no, ehkä listaani pitää lisätä vielä pari muutakin syytä. 4) Viimeiset neljä kuukautta olen syönyt parempaa ruokaa kuin koskaan sitä ennen, ja Namuan ensiluokkaiset kokkaukset ovat totuttaneet makuhermoni liian hyvään. Olen lisäksi syönyt niin monipuolisesti ja terveellisesti, että joutuessaan pahojen valkojauhopitsojen ravintoarvottomaan tyhjiöön elimistöni kohtelee sitä lähestulkoon myrkkynä.
Ja 5) Olen ollut nyt 4 kuukautta lähestulkoon täysin vegaani. Juusto ja kananmuna tuottaa minulle nyt eettisiä ongelmia. Tämä ei nyt sinänsä uutta ole, vaikea minun on niiden syöntiä ollut itselleni perustella aiemminkaan, täysin tietoisena siitä että tehotuotantoeläimen elämän onnellisin, ellei ainut onnellinen päivä koittaa teurastamossa – mutta koska aiemmin olen aina kannattanut veganismia ainoastaan teoriassa sitä käytännössä edes kokeilematta, en ole koskaan joutunut kohtaamaan oman ruokavalioni itsepetoksellisuutta. Vaikken olekaan maitotuotteiden ja kananmunien syömistä ajatuksen tasolla pitänyt, tähän saakka se on aina ollut minulle käytännön tasolla ”normaalia”, ja siten niiden pois jättäminen olisi vaikea ja iso askel. Enää se ei sitä ole. Ja eettisten ongelmien lisäksi olen joutunut huomaamaan, että neljä kuukautta taitaa olla tarpeeksi pitkä aika elimistölle unohtaa ainakin osa maitotuotteiden ja kananmunien bakteerikannasta – mahani ei ole ollut täysin vastaanottavainen.
Mutta älkää pelätkö, se osa lukijakunnastani joka pitää jo kasvissyöntiäkin radikaalina vaihtoehtoelämänä: En ole vegaaniksi ryhtymässä, ainakaan heti tai ainakaan kokonaan. Etenkin tämän matkan ajan, ennen Pohjoismaihin paluutani kasvissyöntikin on jo tarpeeksi haastavaa, ja ennen kun ryhdyn vegaaniksi minun on opittava vielä paljon lisää ruoanlaitosta. Mutta veganismia kohden olen matkalla – vaikka ensimmäinen askel nyt olisikin vain syödä omenia puistonpenkillä – ellei sitten rakkauteni laadukkaita juustoja kohtaan lopulta torppaa tätä kehitysaskeltani.
joskus viisitoista vuotta sitten olin kongressiemäntänä Helsingissä ja jouduin yhden intialaisen osanottajan puolesta soittamaan jollekin sellutehtaalle landella, koska hän muisti olleensa Suomessa 20 vuotta aiemmin eikä silloin noilla maakuntakierroksilla saanut kasvisruokaa. mutta asiat olivat kovasti muuttuneet parissa kymmenessä vuodessa eikä asia silloin tuottanut mitään ongelmaa.
Ranskassa kuitenkin asiat ovat toisin, koska perinteiset ruokatavat ovat juurtuneet täällä paljon syvempään kuin Suomessa, heppoisen ruokakulttuurin maassa. joitain kasvisravintoloita alkaa kuitenkin olla täälläkin (Marseillessa olisi ollut yksi, ihan keskustan kauppakatujen tuntumassa, mahdoitko löytää tietäsi sinne?), mutta totta on, ettei minkä tahansa ravintolan ruokalistassa ole kasvisvaihtoehtoa.
toisaalta “intialainen ravintola” ei oikeastaan tarkoita mitään, Intia on maanosan kokoinen maa ja menu riippuu siitä, mistä päin kokki on. esim. “lempi-intialaiseni” omistaja on kotoisin Mauritiukselta, intialaista sukuperää kumminkin.
taidat kuitenkin olla pian suomalaisten “kasvispatojen” äärellä, joten hyvää ruokahalua siellä! en muuten tiedä noista suomalaisista munista, Ranskassa saa vapaana juoksevien kanojen munia. kanojen tilan näkee munassa olevasta numerosta, oliko se niin, että 4 on patterikana ja 0 luomua…