Aloitin pakkaamisen passista, kuten aina. Laitoin Facebookiin kuvan pakkaamisen aloittamisesta, jossa yksinäinen passini lojui muuten vielä tyhjän valkoisen muovikorin pohjalla. Olen jo vuosia pakannut pidemmille matkoille ottamalla pari viikkoa etukäteen esiin korin, johon aina pudottelen yksi kerrallaan tavaroita, sitä mukaa kun muistan niitä matkalla tarvitsevani. Passi, eurooppalainen sairausvakuutuskortti, käteistä rahaa, lakanoita, kevyet retkiruokailuvälineet, kiikarit, ja niin edespäin.

Koska päivitykseni kuvassa oli vain passi, sitä kommentoitiin, että hammasharja puuttui. Oletan sen olleen viittaus 1990-luvulla televisiossa pyörineeseen Passi ja hammasharja -visailuohjelmaan, joka muistaakseni oli jopa aikakautensa suomalaiseksi viihdeohjelmaksi melkoisen yhdentekevä ja turha. Enkä oikeastaan koko ohjelmasta mitään muuta muistakaan, kuin sen nimen, joka on uponnut ikäisteni sukupolvikokemukseen syvälle ja pysyvästi.

Passi on tietysti matkalle lähtiessä välttämätön. Ainakin, jos edes harkitsee, että matkalla voisi mahdollisesti jossain välissä käväistä Schengen-alueen ulkopuolella. Ja niin kauan, kun Suomessa henkilökortin hinta on merkittävästi passia kalliimpi, hankin suosiolla itselleni pelkän passin (niin kuin suurin osa suomalaisista). Mutta hammasharja, se ei ole pakatessa prioriteettilistalla kovinkaan korkealla.

Kun googlailin tietoa Passi ja hammasharja -ohjelmasta, sain selville paitsi sen, että sen logo oli järkyttävän ruma, myös sen, että se perustui brittiläiseen Don’t Forget Your Toothbrush -formaattiin. Ja aloin miettiä, mikä on tämä pakkomielle hammasharjan muistamiseen. Siis toki pakkaan itse hammasharjani aina mukaan, ja jos unohdan sen, harmittelen sitä hetken kunnes hetimiten käyn ostamassa uuden, mutta kai hammasharja on matkalta mahdollisesti unohtuvien esineiden listalla yksi kaikista merkityksettömimmistä.

Jos unohdan passin, en voi matkustaa; jos unohdan pankkikorttini, en voi tehdä mitään; jos unohdan ottaa housut mukaan, poliisi tulee ja pidättää. Jos unohdan ottaa mukaan munalukon, minun täytyy – taas kerran – ostaa itselleni matkan varrelta uusi munalukko kaikkien niiden aiemmin ostamieni jatkoksi, ja sitten minulla on jo kohta kymmenen munalukkoa vaikka yksikin riittäisi ihan hyvin. Minulle on kerääntynyt tarpeettoman monta USB-muistitikkua ja muistikortinlukijaa varastoihini ihan vain koska olen unohtanut ottaa niitä pakatessa mukaan. Ja joka ainoa ostos on ollut pohjimmiltaan turha, sillä tosiasiallisesti en uutta olisi tarvinnut, jos vain olisin muistanut ottaa jo omistamani lähtiessä mukaan.

Hammasharjat sen sijaan ovat käyttötavaroita. Jokaiselle ostetulle hammasharjalle on aina käyttöä. Jos unohdan hammasharjani kotiin, ja joudun ostamaan uuden matkalta, sitten minulla vain on hammasharja kotona odottamassa. Kumpikaan ei jää turhaksi, kumpikin käytetään loppuun asti. Uusia hammasharjoja on ostettava joka tapauksessa parin kuukauden välein, kun harjakset alkavat harottaa ja kerätä epämääräisiä likatahroja sisäänsä. Olen kerran elämässäni pessyt hampaani homehtuneella hammasharjalla, ja sen oksenteluntäyteisen yön jälkeen en toivo sitä virhettä toistavani.

En muista, että olisin koskaan unohtanut ottaa hammasharjaa mukaan pidemmille matkoilleni. Toki kotimaan sisällä, kun vaikka olen joskus äitini luona käynyt kylässä, olen unohtanut pahimmillaan suurin piirtein kaiken mahdollisen lähtiessä kotiin, mutta kahden päivän reissuihin ei pakata kovinkaan huolellisesti. Ja silloinkin hammasharjaongelma on ratkennut yksinkertaisesti sillä, että olen yhden aamun harmitellut likaiselta tuntuvia hampaitani, ja sitten käynyt ostamassa kaupasta uuden hammasharjan.

Hammastahnan unohdin viime vuonna Helsinkiin, veljeni vessan käsienpesualtaan reunalle. Ostin laivasta uutta. Näitä sattuu. Sateenvarjoja olen unohtanut tai hukannut useammankin pitkin maailmaa. Hanskoja myös, totta kai. Etenkin nuorempana olin matkustaessani hyvinkin leväperäinen, ja unohdin koko ajan jotain joka paikkaan – mutta onneksi kaiken arvokkaan olen useimmiten saanut takaisin. Sellaista elämä on, jos minun hajamielisten aivojeni kanssa on syntynyt.

Mutta jos jotain unohtuu lähtiessä, tai jotain unohtuu matkalle, niin toivon koko sydämestäni, että se olisi hammasharja. Tai sukat. Sukat olisivat ehkä vielä hammasharjaakin harmittomampia unohdettavia. Jos joskus olenkin unohtanut sukkiani johonkin majapaikkaan tai pudottanut ne laukuntaskusta tai housunlahkeesta jonnekin rautatieaseman lattialle, niin en minä ole sitä edes huomannut. Sukkia nyt hukkuu jopa matkalla pesukoneesta pyykkinarullekin, ja se on vain koko ihmiskunnalle samaistuttava hupaisan hämmentävä mysteeri.

Joka tapauksessa hammasharja, aivan kuten kaikki hygieniavälineet – saippua, kosteusvoiteet, deodorantti, mitä niitä nyt on – pakataan ihan viimeisinä. Ne eivät ole esineitä, joita erityisesti tarvitsisi matkustaessa, vaan ne ovat esineitä, joita tarvitaan ylipäätään elämässä koko ajan ja joka päivä. Niiden paikka on kylpyhuoneessa vakiopaikoillaan aina lähtöä edeltävään iltaan asti, jolloin siirrän ne meikkilaukkuuni odottamaan lähtöä.

En minä hammasharjaa halua unohtaa. Mutta jos se jää, niin, no, tuskin sitä sen enempää edes mietin. Lähtiessä tarkistan moneen kertaan, että passi on mukana, ja pankkikortti, ja puhelin, ja puhelimen laturi – ehkä jopa varmistan, että vesivärit ovat mukana, ja kiikari, ja mitä muita harrastus- ja hupivälineitä mukaan olen ottamassakaan – mutta hammasharja vilkaistaan sitten vasta illalla kun on hammaspesun aika.

Paitsi ehkä tällä kertaa, sillä olen huomannut miettineeni huomattavasti tavallista enemmän hammasharjan pakkaamista. Kirjoitin siitä jopa blogitekstin.