Olin loppukes\u00e4st\u00e4 mielenterveyskuntoutuksessa. Viikko t\u00e4ysihoidolla Kempeleess\u00e4, jopa kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kotoa, oli tervetullutta vaihtelua el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Kuntoutus pohjautui ensisijaisesti vertaistukeen, siihen, ett\u00e4 juttelimme omista masennuksistamme toisten saman taudin tallomien kanssa, ja kerroimme omista tuntemuksistamme ja keinoistamme taistella mustaa mielt\u00e4mme vastaan. Yksi kurssilaisista, muutamia vuosia minua vanhempi mies, kertoi ensimm\u00e4isest\u00e4 ulkomaanmatkastaan. H\u00e4n oli vastik\u00e4\u00e4n, muutamia viikkoja aiemmin, k\u00e4ynyt vaimonsa kanssa Krakovassa. Oli kuulemma ollut upea reissu, ja suunnilleen ensimm\u00e4inen kerta, kun masennuksen sumuverho oli edes hetkeksi yht\u00e4\u00e4n raottanut h\u00e4nen yll\u00e4\u00e4n, sen j\u00e4lkeen kun tuo kirottu tauti oli asettunut h\u00e4nen riesakseen.<\/p>\n\n\n\n
Totta kai h\u00e4nen kertomuksensa kuulosti korviini hieman naiivilta. H\u00e4n ihasteli kaupungin kauneutta, ja sen kahviloita, ja ravintoloita, ja kaikkea sit\u00e4 sellaista, mit\u00e4 nyt ensimm\u00e4isell\u00e4 ulkomaanmatkalla ihastellaan. Jos ei ole koskaan ennen Keski-Euroopassa k\u00e4ynyt, niin onhan se jo itsess\u00e4\u00e4n maaginen kokemus. Osin kateellisenakin kuuntelin h\u00e4nen ihasteluaan, ja pystyin jossain syv\u00e4ll\u00e4 mieless\u00e4ni viel\u00e4 tavoittamaan sen nuoren Kimmon, joka ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa matkusteli ulkomailla. Ulkomaat olivat sellainen h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4n kaunis, historiaa haviseva vanha maailma, jota aiemmin oli n\u00e4hnyt vain elokuvissa. Mutta siit\u00e4 on jo kaksikymment\u00e4 vuotta.<\/p>\n\n\n\n
Min\u00e4kin toki kertoilin matkoistani siell\u00e4 sitten. Tarinoita on kertynyt, ja tarinankertoja olen, joten voisin jaaritella reissuistani paljon pidemp\u00e4\u00e4n kuin kukaan koskaan haluaisi kuunnella \u2013 mutta kerta toisensa j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4dyin vain siihen, ett\u00e4 Krakovassa en ole k\u00e4ynyt. Se on suunnilleen viimeinen niist\u00e4 Keski-Euroopan keskeisist\u00e4 turistikaupungeista, joka on toistaiseksi j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4liin. Ainoa Puolan kaupunki, jossa olen k\u00e4ynyt, on Varsova, ja se on armottoman ruma, toisen maailmansodan ja neuvostososialismin ruhjoma kaupunki, eik\u00e4 varmastikaan eduksi maalleen. Olin Puolallekin velkaa sen, ett\u00e4 k\u00e4visin muuallakin kuin Varsovassa.<\/p>\n\n\n\n
Joten nyt sitten tulin t\u00e4nne. Ett\u00e4 voin sitten palattuani kertoa, kun taas helmikuun alussa toiselle kuntoutusjaksolle menen, ett\u00e4 min\u00e4kin nyt sitten k\u00e4vin Krakovassa. Nyt sekin on n\u00e4hty.<\/p>\n\n\n\n
Siihen on syyns\u00e4, miksen ole Krakovassa koskaan aiemmin k\u00e4ynyt. Ne ovat pitk\u00e4lti ne samat syyt, miksen ole koskaan Pietarissa k\u00e4ynyt (joka on asia, mit\u00e4 olen monen monta kertaa joutunut selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n matkoillani tapaamilleni ven\u00e4l\u00e4isille). Lyhyt versio: Krakova, kuten Pietari, on liian pohjoisessa. Pidempi versio: Krakova, kuten Pietari, on matkareiteilt\u00e4ni syrj\u00e4ss\u00e4. Kumpikaan ei ole luontevia pys\u00e4hdyspaikkoja, jos on matkalla Etel\u00e4-Eurooppaan.<\/p>\n\n\n\n
Nytkin olen kiroillut aika paljon sen kanssa, ett\u00e4 Krakova on ihan t\u00e4ysi pussinper\u00e4. Jos matkustaisin maitse Baltian halki, ja matkani p\u00e4\u00e4 olisi It\u00e4-Euroopassa, Krakova voisi olla luonteva pys\u00e4hdyspaikka. Mutta Pohjois-Saksasta tullessa olen tuijotellut juna- ja bussiaikatauluja tuntikausia, ja t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ei oikein p\u00e4\u00e4se mihink\u00e4\u00e4n. Id\u00e4ss\u00e4 on Ukraina, ja vaikka Lviv varmasti kaupunkina onkin hurmaava ja vierailun arvoinen, niin t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 se ei ole mahdollinen. Pohjoisessa puolestaan on Slovakia, jossa on kauniita vuoria ja upea luontoa, mutta ei juurikaan pohjois\u2013etel\u00e4 -suuntaista julkista liikennett\u00e4. Krakovasta p\u00e4\u00e4see Slovakian halki bussilla Budapestiin, mutta se vie seitsem\u00e4n tuntia. Tai sitten Krakovasta p\u00e4\u00e4see bussilla Wieniin, joka vie viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n enemm\u00e4n. Tai sitten Krakovasta p\u00e4\u00e4see junalla takaisin Tsekkiin, mist\u00e4 t\u00e4nne tulinkin. Pussinper\u00e4 kuin pussinper\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Mutta kaunis Krakova toki on. Vanha kaupunki on kiistatta Euroopan kauneimpia, eik\u00e4 edes t\u00e4ysin turismin tukahduttama. Matkamuistokauppojen, rahanvaihtopisteiden ja ylihintaisten ravintoloiden lis\u00e4ksi siell\u00e4 on paikallisillekin jotain syyt\u00e4 olla. Verrattuna Prahan hirvitt\u00e4v\u00e4\u00e4n turistihelvettiin, Krakovan vanha kaupunki oli jopa miellytt\u00e4v\u00e4. Ja vanhan kaupungin etel\u00e4puolella olevat Krakovan vanhat juutalaiskorttelit, vanhaa kaupunkia hillitymm\u00e4t mutta hyvinkin yht\u00e4 kauniit, ovat oikeasti el\u00e4v\u00e4t. Niiss\u00e4 kuulee enemm\u00e4n puolaa kuin muita kieli\u00e4 (ei niin, ett\u00e4 osaisin erottaa tsekki\u00e4 ja slovakiaa \u00e4kkiselt\u00e4\u00e4n puolasta, tai v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ukrainan l\u00e4nsimurteitakaan).<\/p>\n\n\n\n
Erikoisinta Krakovassa on kuitenkin se, kuinka vahvasti sen turismiteollisuus on keskittynyt kaupallistamaan holokausia. Toki t\u00e4m\u00e4 on l\u00e4hell\u00e4 Auschwitzia, joka on j\u00e4tt\u00e4nyt mit\u00e4 synkimm\u00e4n j\u00e4lkens\u00e4 ihmiskunnan kollektiiviseen tajuntaan, mutta muutenkin, kun kaupungin matkaoppaita selailee, ne keskittyv\u00e4t kerta toisensa per\u00e4\u00e4n toisen maailmansodan kauhuihin. Jopa Krakovan kaupunginmuseo tunnetaan Oskar Schindlerin museona, ja sitten kaikki matkailijat netiss\u00e4 pettynein\u00e4 valittavat, kuinka museossa h\u00e4din tuskin puhuttiin Schindlerist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, esiteltiin vain Krakovan muuta historiaa. Itse en siell\u00e4 k\u00e4ynyt, joten en voi omakohtaisesti museon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 kommentoida, mutta n\u00e4in olen lukenut.<\/p>\n\n\n\n
Kaupunki on my\u00f6s t\u00e4ynn\u00e4 holokaustin muistomerkkej\u00e4, jotka t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 kaupungin juutalaiset (tai juutalaismieliset) ovat ottaneet t\u00e4m\u00e4nhetkisen Israelin politiikan propagandav\u00e4lineiksi. Yhdell\u00e4kin torilla oli tyhji\u00e4 tuoleja, juutalaisten joukkotuhon muistomerkkin\u00e4, ja nyt niihin oli kaikkiin teipattu Hamasin vuosi sitten iskussaan ottamien panttivankien kuvia. Itse koin t\u00e4m\u00e4n vain ja ainoastaan surullisena: Mit\u00e4\u00e4n ei ole ihmiskunta oppinut. Kansanmurhasta toiseen me vain kuljemme. Joukkomurhaajien laji on homo sapiens.<\/p>\n\n\n\n
En k\u00e4ynyt Auschwitzissakaan. Krakova on liian pohjoisessa, aurinko liian alhaalla, ja mieleni liian masentunut. Auschwitz ei ole hyv\u00e4n mielen paikka, enk\u00e4 muutenkaan tarvitse ihmisvihassani lis\u00e4\u00e4 todisteita siit\u00e4, ett\u00e4 me olemme kauttaaltaan l\u00e4pim\u00e4ti\u00e4 olentoja. K\u00e4vin sen sijaan parissa taidemuseossa, ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n vain k\u00e4veleskelem\u00e4ss\u00e4 kaupungilla, nauttien aurinkoisista p\u00e4ivist\u00e4. Aurinko nousi taivaalle samalle korkeudelle kuin Suomessa lokakuun alussa. Ei tarpeeksi korkealle, ett\u00e4 sateisina p\u00e4ivin\u00e4 pysyisin hereill\u00e4, eik\u00e4 edes niin korkealle, ett\u00e4 keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n voisin tuntea kiven vier\u00e4ht\u00e4v\u00e4n rinnaltani, mutta niin korkealla, ett\u00e4 auringon paistaessa olen toimintakykyinen ja lyhyiden hetkien ajan jopa l\u00e4hes onnellinen.<\/p>\n\n\n\n
Toissap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4velin kadulla, ja huomasin kaikkien vastaantulijoiden olevan kauniita. Se on aina hyv\u00e4 merkki. Mielialani ei rumenna maailmaa vastaamaan masentunutta ihmisvihaani. Ja eilen n\u00e4in korkeassa havupuussa hyppelev\u00e4t kaksi p\u00e4hkin\u00e4nakkelia. Se on kaunis lintu.<\/p>\n\n\n\n
Krakova on ihan hyv\u00e4 kaupunki.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Olin loppukes\u00e4st\u00e4 mielenterveyskuntoutuksessa. Viikko t\u00e4ysihoidolla Kempeleess\u00e4, jopa kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kotoa, oli tervetullutta vaihtelua el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Kuntoutus pohjautui ensisijaisesti vertaistukeen, siihen, ett\u00e4 juttelimme omista masennuksistamme toisten saman taudin tallomien kanssa, ja kerroimme omista tuntemuksistamme ja keinoistamme taistella mustaa mielt\u00e4mme vastaan. Yksi kurssilaisista, muutamia vuosia minua vanhempi mies, kertoi ensimm\u00e4isest\u00e4 ulkomaanmatkastaan. H\u00e4n oli vastik\u00e4\u00e4n, muutamia viikkoja aiemmin, […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[8],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/296"}],"collection":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=296"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/296\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":297,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/296\/revisions\/297"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=296"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=296"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=296"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}