Vajaa viikko ennen t\u00e4m\u00e4nvuotista l\u00e4ht\u00f6\u00e4ni, Amber saapui matkoillaan Ouluun.<\/p>\n\n\n\n
Ensimm\u00e4isen kerran tapasin Amberin Lissabonissa. Satuimme majoittumaan samassa majapaikassa, joka oli hurmaavan sosiaalinen. Aamiaisp\u00f6yti\u00e4 oli ainoastaan yksi, jonka \u00e4\u00e4reen meid\u00e4t kaikki laitettiin istumaan, ja omistajatkin istuivat siin\u00e4 seuranamme, joten v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ajauduimme juttelemaan niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4. Totta kai puhelimme enimm\u00e4kseen Lissabonista ja Portugalista, mutta kaikista muistakin paikoista, joihin olemme matkoillamme p\u00e4\u00e4tyneet \u2013 ja kaikesta muusta maan ja taivaan v\u00e4lill\u00e4, niin kuin jutellessa aina tapahtuu. Niiden parin p\u00e4iv\u00e4n aikana tapaamistani ihmisist\u00e4 Amber ei ole edes ainoa, joka on j\u00e4\u00e4nyt kummittelemaan sosiaalisen mediani nurkkiin. Sit\u00e4 majapaikkaa ei en\u00e4\u00e4 ole, tai ainakaan sit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 Bookingista l\u00f6ydy, mutta kaikista majoituksista joissa olen koskaan y\u00f6pynyt, se on ehdottomasti yksi parhaista. (Vaikka toki s\u00e4nky oli v\u00e4h\u00e4n kova ja huoneessa ei ollut lainkaan ulos avautuvaa ikkunaa ja \u00e4\u00e4nieristyksest\u00e4 ei ollut tietoakaan.)<\/p>\n\n\n\n
En muista Amberista lopulta paljoakaan ensitapaamiseltani. Muistan, ett\u00e4 h\u00e4n oli pukeutunut jonkinlaiseen it\u00e4eurooppalaiseen perinneasuun, kertoi ostaneensa Ukrainasta Kiovan l\u00e4helt\u00e4 itselleen talon, kertoi pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 m\u00f6hk\u00e4kaloista yli kaiken (h\u00e4n suositteli minua sen takia k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Lissabonin akvaariossa), ja hehkutti Suomen talven pimeytt\u00e4 ja kylmyytt\u00e4. N\u00e4m\u00e4 ovat vain viisi sekuntia faktoja useamman tunnin keskusteluista. Kertoi h\u00e4n toki jo silloin fanittavansa Lauri T\u00e4hk\u00e4\u00e4 ja esitteli osaavansa sanoa Suomeksi \u201canteeksi, puhutteko englantia\u201d. Yritin kertoa h\u00e4nelle, ett\u00e4 ei se ole tarpeellinen lause Suomessa, sen kuin puhut vain \u2013\u00a0ja etenk\u00e4\u00e4n, \u00e4l\u00e4 teitittele, se on outoa \u2013\u00a0mutta niin vain h\u00e4n sen lauseen viel\u00e4 nytkin osasi ja sit\u00e4 k\u00e4ytti.<\/p>\n\n\n\n
Lissabonin j\u00e4\u00e4ty\u00e4 jo kauas taakse seurailin naisen seikkailuja Facebookin sy\u00f6tteess\u00e4, kun h\u00e4n suunnilleen yht\u00e4 usein kuin min\u00e4kin kierteli maailmaa ristiin rastiin. H\u00e4nen matkansa toki ovat aina olleet omiani laajempia, sill\u00e4 lentopelko ei rajoita h\u00e4nen kulkuaan, ja aina j\u00e4rjestelm\u00e4llisemmin suunniteltuja ja toteutettuja. H\u00e4n on niit\u00e4 ihmisi\u00e4, jotka varaavat kaikki lennot ja kaikki majapaikat jo hyviss\u00e4 ajoin ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4, jota itse pit\u00e4isin l\u00e4hinn\u00e4 kahlitsevana. Aina silloin t\u00e4ll\u00f6in kommentoin jotain h\u00e4nen p\u00e4ivityksi\u00e4\u00e4n, joskus niit\u00e4, joissa h\u00e4n esitteli kissaansa (Kisumisu! Miumaumiumau! P\u00f6rp\u00f6rp\u00f6r!), ja joskus niit\u00e4, joissa h\u00e4n oli joissain tutuissa paikoissa miss\u00e4 olen itsekin k\u00e4ynyt. Kerran, kun h\u00e4n oli matkoillaan nopeasti pys\u00e4htym\u00e4ss\u00e4 Turussa, vihjaisin h\u00e4nelle, ett\u00e4 Lauri T\u00e4hk\u00e4ll\u00e4 olisi siell\u00e4 samoihin aikoihin keikka, mutta sinne h\u00e4n ei matkasuunnitelmiensa vuoksi silloin ehtinyt. Sen siit\u00e4 saa, kun varaa kaikki liput etuk\u00e4teen.<\/p>\n\n\n\n
Tapasimme uudelleen ohimennen Helsingiss\u00e4, kun Amber oli my\u00f6hemmin tullut Suomeen nimenomaisesti k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Lauri T\u00e4hk\u00e4n keikalla. H\u00e4n oli kertomansa mukaan tutustunut ensimm\u00e4isen kerran T\u00e4hk\u00e4n \u00e4\u00e4neen, kun h\u00e4n oli Suomen Lapissa katsellut televisiosta jonkin Disney-elokuvan suomenkielist\u00e4 dubbausta, ja h\u00e4n oli niin pit\u00e4nyt \u00e4\u00e4nest\u00e4, ett\u00e4 oli googlannut miehen. H\u00e4n oli pit\u00e4nyt miehen naamastakin, ja netist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4\u00e4n levytyksist\u00e4, ja alkanut ehk\u00e4 ainoana amerikkalaisena miehen musiikkia fanittamaan. Silloin h\u00e4n yritti houkutella minuakin mukaan keikalle, mutta a) en erityisemmin v\u00e4lit\u00e4 Lauri T\u00e4hk\u00e4st\u00e4 (etenk\u00e4\u00e4n miehen soolotuotannosta), ja b) t\u00e4m\u00e4 tapahtui korona-ajan lopuilla, kun mielenterveyteni oli viel\u00e4 pahasti helisem\u00e4ss\u00e4. En kokenut, ett\u00e4 kannatti maksaa viitt\u00e4kymppi\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin itkem\u00e4\u00e4n jonkin satunnaisen uusimaalaisen keikkapaikan vessaan pahan ahdistuskohtauksen kynsiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ja nyt tapasimme taas. Nyt Oulussa.<\/p>\n\n\n\n
On aina siisti\u00e4 tavata kavereita satunnaisissa paikoissa. Jo se, ett\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4 sattumalta vanhaan yst\u00e4v\u00e4\u00e4n Helsingin keskustassa on hienoa, puhumattakaan siit\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4mme tarkoituksellinen tapaamisen jossain p\u00e4in Eurooppaa, jossa satumme yht\u00e4 aikaa olemaan. Siin\u00e4 paitsi saa iloisen j\u00e4lleenn\u00e4kemisen, my\u00f6s todellisuuden hahmottamista ravistavan kokemuksen, kun yht\u00e4kki\u00e4 eri maailmat kohtaavat. Maailmanmatkaajamin\u00e4 kohtaa yht\u00e4kki\u00e4 toisen minun jotain ihan toisaalta. Tai sitten, niin kuin nyt Amberin putkahtaessa Ouluun, maailmanmatkaajamin\u00e4 l\u00f6ysi itsens\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 Oulusta, kotikaupungistani, jossa olen el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni asunut jo viitisentoista vuotta.<\/p>\n\n\n\n
Viime kes\u00e4n\u00e4 jossain v\u00e4liss\u00e4 kuljeskelin kamerani kanssa ymp\u00e4ri Oulua. Halusin yritt\u00e4\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 kotikaupunkini turistin silmin. Aivan tietoisesti yritin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4ni Amberin, joka aina matkoiltaan ottaa jokaisesta pys\u00e4htymispaikastaan Facebookiin kymmeni\u00e4 ja taas kymmeni\u00e4 kuvia sukulaistensa ja yst\u00e4viens\u00e4 iloksi. Yritin pit\u00e4\u00e4 silmi\u00e4ni auki, ja toistelin itselleni, \u201cmit\u00e4 Amber kuvaisi, jos olisi t\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d. En silloin tiennyt, ett\u00e4 h\u00e4n olisi kaupunkiin mahdollisesti joskus tulossa, tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n Suomeen, emme pid\u00e4 niin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti yhteytt\u00e4. Ei h\u00e4n nytk\u00e4\u00e4n kertonut minulle olevansa tulossa Ouluun ennen kuin oli jo matkansa aloittanut ja kaikki liput ja majoituksensa varannut. Mutta Amber oli ihminen, jonka olin n\u00e4hnyt ennenkin julkaisevan kuvia tutuista ymp\u00e4rist\u00f6ist\u00e4, sek\u00e4 Suomesta ett\u00e4 maailmasta, joten yritin ajatella, miten h\u00e4n n\u00e4kisi minulle niin tutun, ja suurimmaksi osaksi ankean ruman, Oulun kaikkialta eksoottista kauneutta etsiv\u00e4n kameransa linssin l\u00e4vitse.<\/p>\n\n\n\n
Ja onhan Oulussakin kauniita taloja. Kaupungintalo on kaunis. Keskustassa on siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 yksitt\u00e4isi\u00e4 vanhoja puutaloja, ja joitain Puistolan kaltaisia yli satavuotiaita kivitalojakin. T\u00e4htitorni Oulun linnan raunioilla on satulinnamaisen n\u00e4tti. Joitain ihan edustavia funktionalistisiakin taloja l\u00f6ytyy sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Ja onhan se Toripolliisi kiva patsas. Kyll\u00e4 se maamerkiksi kelpaa.<\/p>\n\n\n\n
On vaikeaa olla turisti kotonaan. Onneksi Amber siis tuli nyt. Minun ei pit\u00e4nytk\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 yritt\u00e4\u00e4 keksi\u00e4, mit\u00e4 Amber valokuvaisi, min\u00e4 pystyin katsomaan vierest\u00e4. Mit\u00e4 pystyin katsomaan h\u00e4nen somensa kuvavirrasta, mit\u00e4 kaikkea h\u00e4n oli etsimeens\u00e4 hakenut sill\u00e4 aikaa kun min\u00e4 viel\u00e4 palailin is\u00e4np\u00e4iv\u00e4n vietosta, ja kun k\u00e4vimme k\u00e4velyll\u00e4, min\u00e4 pystyin vierest\u00e4 katsomaan, mist\u00e4 h\u00e4n nappaili kuviaan kun talojen tai patsaiden ohi k\u00e4velimme.<\/p>\n\n\n\n
P\u00e4iv\u00e4 oli harmaa ja ankea, ja mielialani marraskuinen. Olin iloinen j\u00e4lleenn\u00e4kemisest\u00e4, mutta niin syv\u00e4ll\u00e4 masennukseni sy\u00f6vereiss\u00e4, ett\u00e4 se tuskin n\u00e4kyi ulosp\u00e4in. Kun h\u00e4n hehkutti Suomen marraskuuta, toki pystyin itsekin n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 onhan luontokin kaunista. J\u00e4isen hyhm\u00e4n peitt\u00e4m\u00e4 meri kuolleiden puiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4, yksitt\u00e4isen sinisorsan pestess\u00e4 itse\u00e4\u00e4n rantakivikolla pystyyn m\u00e4d\u00e4ntyneen kaislikon keskell\u00e4 \u2013 on siin\u00e4 kauneutensa. Se on sellaista karismaattista rumuutta, jota olen aina ihastellut kaikkialla, hyl\u00e4tyiss\u00e4 rakennuksissa, mets\u00e4\u00e4n unohtuneissa autonraadoissa, tai kuivatun joenuoman pohjalta pitkist\u00e4viss\u00e4 ruosteisissa polkupy\u00f6r\u00e4nj\u00e4miss\u00e4. Jos vain saisin aivoni uskomaan sen, mink\u00e4 j\u00e4rkeni yritt\u00e4\u00e4 minulle vakuuttaa, voisin ehk\u00e4 pit\u00e4\u00e4kin marraskuusta.<\/p>\n\n\n\n
Totta kai sanoin Amberille, ett\u00e4 tyhm\u00e4 amerikatar, \u00e4l\u00e4 tule Suomeen marraskuussa. Pelkk\u00e4 masokisti olet. Tulisit milloin tahansa muulloin. Jos pid\u00e4t kylm\u00e4st\u00e4 ja pime\u00e4st\u00e4, niin tammikuussa niit\u00e4kin olisi enemm\u00e4n. Mutta totta kai se oli leikillist\u00e4 puhelua, osittain paitsi muistuma omasta kaamosmasennuksestani, my\u00f6s opittu kulttuurinen rooli. Suomalaisten pit\u00e4\u00e4 v\u00e4heksy\u00e4 ja vihata marraskuuta. Ik\u00e4vist\u00e4 ik\u00e4vin, Miljoonasadekin laulaa, ja kaipuun kaljakori. Etk\u00f6 tied\u00e4, voi yksin\u00e4isen miehen vied\u00e4 marraskuu.<\/p>\n\n\n\n
Satoi tihkusadetta, ja olin huolissani Amberin ohuesta puuvillaisesta paidasta. Kohta h\u00e4n saisi kuolemantaudin. Koronakin on taas l\u00e4htenyt kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n. Taisin itsekin taas sairastaa sen pari viikkoa sitten. Mutta kerroin h\u00e4nelle tarinoita Oulusta. Kerroin \u2018Oulun pammauksesta\u2019, joka r\u00e4j\u00e4ytti Oulun linnan ruutitynnyrit 1700-luvun lopulla, kerroin kulttuurip\u00e4\u00e4kaupunkivuodesta 2026, joka on sulkenut nyt kaikki paikat ja laittanut jokaisen maiseman remonttiin, kerroin tiernapoikaperinteest\u00e4 (blackface, Betlehemin lastenmurha ja tsaari Aleksanteri toisen ylistys), ja harmittelin hieman hukassa ollutta englantiani.<\/p>\n\n\n\n
Niin kuin kunnon turisti, h\u00e4n osti poronlihaa kauppatorilta ja kyseli, mist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tervalik\u00f6\u00f6ri\u00e4. Kerroin h\u00e4nelle, ett\u00e4 tilastojen mukaan suomalaiset sy\u00f6v\u00e4t poronlihaa keskim\u00e4\u00e4rin 400 grammaa vuodessa \u2013 eli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 me emme sit\u00e4 sy\u00f6 \u2013 ja ett\u00e4 lapsenakaan en sit\u00e4 juuri sy\u00f6nyt, koska Tsernobyl saastutti Pohjois-Suomen j\u00e4k\u00e4l\u00e4t ja sit\u00e4 ei lapsille suositeltu, mutta ei se h\u00e4nt\u00e4 haitannut. H\u00e4n halusi Suomessa sy\u00f6d\u00e4 poronlihaa. Kuulemma se on hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ja sitten h\u00e4n jatkoi matkaansa, kertoi lent\u00e4v\u00e4ns\u00e4 seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Puolaan, ja halasimme hyv\u00e4stiksi. Esitin, ett\u00e4 halaaminen on mielest\u00e4ni v\u00e4h\u00e4n vierasta ja outoa, koska se kuuluu suomalaisen miehen stereotyyppiin ja h\u00e4n sit\u00e4 odotti \u2013 ja helposti pystyn halaamisen vierauden viel\u00e4 teinivuosieni k\u00f6mpelist\u00e4 muistoista kaivamaan \u2013 ja sitten h\u00e4n meni.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4veleskelin Rotuaaria pitkin kotiin, katselin ymp\u00e4rilleni, vilkaisin Rotuaarin palloa ja esiintymislavaa, ja mietin, ett\u00e4 nyt on Oulu n\u00e4hty. Kes\u00e4ll\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on ihan kivakin kaupunki.<\/p>\n\n\n\n
Pime\u00e4\u00e4n aikaan olen mieluummin jossain muualla.<\/p>\n\n\n\n
Matka on taas alkamassa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Vajaa viikko ennen t\u00e4m\u00e4nvuotista l\u00e4ht\u00f6\u00e4ni, Amber saapui matkoillaan Ouluun. Ensimm\u00e4isen kerran tapasin Amberin Lissabonissa. Satuimme majoittumaan samassa majapaikassa, joka oli hurmaavan sosiaalinen. Aamiaisp\u00f6yti\u00e4 oli ainoastaan yksi, jonka \u00e4\u00e4reen meid\u00e4t kaikki laitettiin istumaan, ja omistajatkin istuivat siin\u00e4 seuranamme, joten v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ajauduimme juttelemaan niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4. Totta kai puhelimme enimm\u00e4kseen Lissabonista ja Portugalista, mutta kaikista muistakin paikoista, joihin […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[8],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/281"}],"collection":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=281"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/281\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":282,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/281\/revisions\/282"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=281"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=281"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=281"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}