Bussi kiemurteli kapeita syrj\u00e4teit\u00e4 pitkin Luoteis-Kreikan maaseutua. Sain k\u00e4sityksen, ett\u00e4 reitti\u00e4 ajanut albanialainen bussiyhti\u00f6 oli riidoissa Kreikan (kai l\u00e4hinn\u00e4 Matkahuoltoa vastaavan) KTELin kanssa, ja oli sen vuoksi siirt\u00e4nyt reittins\u00e4 kulkemaan p\u00e4\u00e4teilt\u00e4 syrj\u00e4\u00e4n. Balkanilla valtionrajojen ylitt\u00e4minen on aina vaikeaa, joten olin iloisesti yll\u00e4ttynyt, ett\u00e4 Sarand\u00ebsta oli ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4 linja-autolla Kreikan puolelle. Alkuper\u00e4inen suunnitelmani oli ollut matkustaa lautalla Korfulle ja sielt\u00e4 Igoumenitsaan, mutta tarkemmin selitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 laivat eiv\u00e4t juuri t\u00e4ll\u00e4 viikolla kulkeneet lainkaan Sarand\u00ebn ja Korfun v\u00e4li\u00e4. Toinen vaihtoehtoni olisi ollut matkustaa takaisin Gjirokast\u00ebriin, josta mahdollisesti, ehk\u00e4, olisi p\u00e4\u00e4ssyt bussilla Ioanninaan, mutta Gjirokast\u00ebrin nettiin kirjoitetut bussiaikataulut eiv\u00e4t todistettavasti olleet kovinkaan luotettavia. Mutta nyt siis p\u00e4\u00e4sin bussilla Igoumenitsaan, josta jatkaisin iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 Ioanninaan. Kreikan aikataulujen oletin olevan luotettavia. <\/p>\n\n\n\n
Kun bussi ajoi rajan yli, ja me matkustajat olimme jonottaneet vaaditut kaksi kertaa passejamme vilauttamaan, paljon muuttui. Heti ensimm\u00e4isen\u00e4 naputtelin puhelimeni asetuksista internetin takaisin taskuuni, ja olin taas yhteyksiss\u00e4 maailmaan kaikkialla ja kaiken aikaa. Se tekee heti maailmasta erilaisen. Ja maantie muuttui huonommaksi. Albanian puolella t\u00e4st\u00e4kin raja-asemasta selv\u00e4sti haluttaisiin ihan oikea yleisess\u00e4 k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oleva raja-asema, kun taas kreikkalaisia ei juuri kiinnosta.<\/p>\n\n\n\n
Luonto ei tietenk\u00e4\u00e4n muuttunut lainkaan. El\u00e4imet ja kasvillisuus eiv\u00e4t valtionrajoista v\u00e4lit\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 maastonmuodotkaan. Albanian ja Kreikan rajaviiva kulkee vuorten huippuja pitkin, mutta ilman mit\u00e4\u00e4n sen selke\u00e4mp\u00e4\u00e4 logiikkaa tai johdonmukaisuutta. Vuoret jatkuvat samanlaisina molemmin puolin rajaa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole edes rajajokea. Molemmin puolin rajaa n\u00e4in bussin ikkunasta syrj\u00e4silm\u00e4ll\u00e4ni haukkoja liitelem\u00e4ss\u00e4 kumpuilevien peltojen yll\u00e4, ja harmittelin, etten viel\u00e4k\u00e4\u00e4n osannut tunnistaa petolintuja lainkaan. Mutta vaikka luonto itsess\u00e4\u00e4n ei muuttunutkaan, ihmisen j\u00e4lki siin\u00e4 muuttui paljonkin. Talot kyll\u00e4kin n\u00e4yttiv\u00e4t samanlaisilta, ja autokanta pysyi samanik\u00e4isen\u00e4, mutta kun katsoin kreikkalaisten kylien halki virtaavia pieni\u00e4 puroja, se oli kuin olisin her\u00e4nnyt kuukauden kest\u00e4neest\u00e4 painajaisesta. Puro oli puhdas! Ei lainkaan muovipusseja, ei riekaleista muoviseitti\u00e4 pensaissa, ei loputtomia pullovuoria ja makeisk\u00e4\u00e4reit\u00e4 ojanreunoilla.<\/p>\n\n\n\n
Ei Kreikka mik\u00e4\u00e4n erityisen puhdas maa ole. P\u00e4invastoin. Jos olisin lent\u00e4nyt t\u00e4nne suoraan Suomesta, ilman vuosien maailmanmatkojani, olisin varmasti juuri nyt kirjoittamassa blogiteksti\u00e4 Kreikan t\u00f6rkyisyydest\u00e4 ja sen likaisista tienreunoista. Mutta min\u00e4 saavuin Albaniasta, ja min\u00e4 olen el\u00e4m\u00e4ni varrella surrut maailman saasteisuutta Afrikan ja Intian v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydess\u00e4, joten nyt Kreikassa minusta tuntui l\u00e4hes kuin olisin palannut kotiin.<\/p>\n\n\n\n
Ioanninassa hostelliem\u00e4nt\u00e4ni Thina ihasteli minulle Suomea ja suomalaisia, kuinka me olemme paljon kreikkalaisia paremmin kosketuksissa luonnon kanssa, ja se n\u00e4kyy suomalaisen luonnon puhtaudessa erityisen hyvin. Min\u00e4 tietysti, suomalainen kun olen, torjuin moiset kehut ja sanoin, ett\u00e4 on Suomessakin sottapyttyns\u00e4, eik\u00e4 niit\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n v\u00e4h\u00e4n ole \u2013 mutta toki suomalaiset hieman kreikkalaista paremmin laittaa roskansa niille tarkoitettuihin astioihin. Ja sanoin my\u00f6s, ett\u00e4 min\u00e4 tulen juuri Albaniasta, joten h\u00f6ps p\u00f6ps Thinaseni, ihan turhaan lytt\u00e4\u00e4t jaloa maatasi. Aina voisi parempi olla, mutta Albaniaan verrattuna Kreikka on luonnonpuhdas paratiisi.<\/p>\n\n\n\n
Ioannina on rakennettu suuren j\u00e4rven rannalle, kauniille kukkuloiden ja lumihuippuisten vuorten rajaamalle tasangolle, ja Albanian j\u00e4lkeen kaupungissa n\u00e4ki heti, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ihmiset arvostivat ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n. Kaupungissa oli laajoja puistoja rakennettuina parhaille n\u00e4k\u00f6alapaikoille, hyv\u00e4t ulkoilureitit reunustivat j\u00e4rvenrantaa, ja kahviloiden ja ravintoloiden laajat terassit avautuivat vesist\u00f6n ja vuorten jylh\u00e4\u00e4n yhteismaisemaan. Vesi oli kirkasta ja puhdasta, ja sadat elleiv\u00e4t tuhannet pikkulokit, nokikanat, silkkiuikut, liejukanat, ja jopa yksitt\u00e4iset kyhmyjoutsenet ainakin ulkoisesti onnellisina polskuttelivat j\u00e4rven rantaviivoja my\u00f6ten.<\/p>\n\n\n\n
Oli Albaniassakin lintuja, en min\u00e4 sit\u00e4 sano. Varsinkin nokikanoja siell\u00e4 n\u00e4kyi loputtomasti, etenkin Skutarij\u00e4rvi oli kauttaaltaan t\u00e4ynn\u00e4 noita pieni\u00e4 mustia, valkonokkaisia t\u00e4pli\u00e4. Mutta silti Ioannina-j\u00e4rven lintupaljous ilahdutti kuin Suomen huhti-toukokuinen metsikk\u00f6 pitk\u00e4n hiljaisen talven j\u00e4lkeen. Ja ainakaan n\u00e4it\u00e4 lintuja ei k\u00e4ynyt yht\u00e4lailla s\u00e4\u00e4liksi kuin niit\u00e4 Albanian likaisissa lammikoissa l\u00f6llivi\u00e4 lintupoloisia. Yht\u00e4 Ioanninan joutsenta katsoin hetken surkutellen, kun huomasin h\u00e4nen kaulassaan olevan jotain, mutta l\u00e4hemmin tarkasteltuani huomasin senkin olevan rengastusrengas.<\/p>\n\n\n\n
(Yritin kirjata havantoni rengastettujen joutsenten tietokantaan siin\u00e4 toivossa, ett\u00e4 l\u00f6yt\u00e4isin sielt\u00e4 kyseisen kyhmyjoutsenen el\u00e4m\u00e4kerran, mutta joko en osannut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tietokantaa \u2013 mik\u00e4 on todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 \u2013 tai sitten joutsenesta ei l\u00f6ytynyt mit\u00e4\u00e4n tietoa.)<\/p>\n\n\n\n
Ei Ioannina tietenk\u00e4\u00e4n tammikuun puoliv\u00e4liss\u00e4 mik\u00e4\u00e4n lintubongarin paratiisi ollut. Kolusin rantoja muutamia tunteja kahtena eri p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja havaitsin ehk\u00e4 parikymment\u00e4 eri lintulajia. L\u00e4hes kaikkia niist\u00e4 n\u00e4in my\u00f6s Albaniassa. Ainoastaan silkkiuikut, jotka Ioanninan kaislikoissa nytkytteliv\u00e4t kaulojaan soidintanssin tahtiin, j\u00e4iv\u00e4t Albaniassa n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4. Ja merimetsot \u2013 mutta toisaalta Albania oli t\u00e4ynn\u00e4 pikkumerimetsoja. Tammikuu on Kreikassakin v\u00e4\u00e4r\u00e4 vuodenaika lintubongaukseen.<\/p>\n\n\n\n
Mutta muuten Ioannina oli kyll\u00e4 ihana. En tied\u00e4, johtuiko se vain suhteelliseesta kotiinpaluun tunteesta vai kaupungista itsest\u00e4\u00e4n. Kreikassa on tuttu oma valuutta, taas kaikkialla k\u00e4yv\u00e4 pankkikortti ilman absurdeja lis\u00e4maksuja, ja tutut yleiseurooppalaiset vaatemerkit, jotka saavat vastaantulijat n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n samalta kuin Suomessakin. Vai johtuiko se poikkeuksellisen ihastuttavasta majapaikastani, joogastudion nurkassa olleesta dormista, jossa sain y\u00f6py\u00e4 yksin omassa rauhassani. Jutustelin siell\u00e4 hostellin hurmaavan em\u00e4nn\u00e4n kanssa, joka itse asui samassa huoneistossa, jonka el\u00e4m\u00e4ntarinat olivat yht\u00e4 aikaa sek\u00e4 samaistuttavia ett\u00e4 kadehdittavia. Samaistuttavia siksi, ett\u00e4 h\u00e4nkin oli ollut hukassa, k\u00e4rsinyt monipuolisesta ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista, ja kiert\u00e4nyt maailmaa etsien paikkaansa ja paeten pahaa oloaan. Kadehdittavia siksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli lopulta l\u00f6yt\u00e4nyt itselleen sopivan kodin ja el\u00e4m\u00e4n, ty\u00f6n josta piti, miesyst\u00e4v\u00e4n joka tuki ja kannusti, ja jopa pullean leppoisan koiravanhuksen, entisen katukoiran joka oli valinnut h\u00e4net em\u00e4nn\u00e4kseen. Aivan kuten Sarand\u00ebssa jutellessani vegaaniravintolaa yll\u00e4pit\u00e4neelle pariskunnalle, Thinankin tarinoita kuunnellessani minut valtasi halu saada olla h\u00e4n. Min\u00e4 halusin h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Ja jokin h\u00e4nen lempe\u00e4ss\u00e4, ehk\u00e4 vuosien joogaopettajana toimimisen tuomassa rauhallisuudessaan sai minutkin uskomaan, ett\u00e4 ehk\u00e4 minullakin voisi olla mahdollisuus johonkin vastaavaan. Viel\u00e4 joskus. Mutta nyt vain hetkellisesti innostuneena tyydyin kuuntelemaan h\u00e4nen, ja Sarand\u00ebn vegaanipariskunnan, kertomuksia, ja my\u00f6t\u00e4elin heid\u00e4n onnelliselta kuulostavassa arjessaan.<\/p>\n\n\n\n
Hostellin koiravanhus Rex oli my\u00f6s yksi selke\u00e4 ero Kreikan ja Albanian v\u00e4lill\u00e4. Molemmat ovat enemm\u00e4n katukoirien kuin -kissojen maita (toisin kuin Kroatia ja Montenegro, jotka ovat leimallisesti kissojen valtakuntia), mutta siin\u00e4 miss\u00e4 Albanian katujen el\u00e4imet ovat johdonmukaisesti riutuvia ja surullisia, Ioanninan katukoirat ovat suurimmaksi osaksi lihavia, ja jokainen vastaantullut kissa oli kiilt\u00e4v\u00e4turkkinen, hyvinvoiva ja puhdas. Ja museot! Tarkoitukseni on ollut kirjoittaa asiasta pidempikin teksti, mutta Albanian ja entisen Jugoslavian h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n museottomuuden j\u00e4lkeen oli kovin virkist\u00e4v\u00e4\u00e4 tulla taas johonkin, jossa paitsi oli museoita, niiden esillepano oli monipuolista ja mielenkiintoista pienuudestaan huolimatta. Pienen pieni Ali Pashan kuolinpaikan museo oli kaikin tavoin vaikuttavampi ja mielenkiintoisempi kuin Albanian kansallismuseo.<\/p>\n\n\n\n
Tai ehk\u00e4 Ioannina oli ihana vain siksi, ett\u00e4 se oli t\u00e4m\u00e4nvuotisen matkani etel\u00e4isin pys\u00e4hdyspiste. Se oli viimeinen etel\u00e4isen auringon alainen turvasatama ennen v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n paluumatkan alkua. Suru seikkailun p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4 saattoi korottaa kaupungin korkeammalle, kuin mihin se muuten olisi kuulunut.<\/p>\n\n\n\n
\u00c4lk\u00e4\u00e4 k\u00e4sitt\u00e4k\u00f6 v\u00e4\u00e4rin. Ei Suomeen paluu ole mik\u00e4\u00e4n painajainen. Toki palaan liian aikaisin, ja v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tulen taas masentumaan p\u00e4ivien lyhentyess\u00e4 pohjoista p\u00e4in kulkiessani, mutta muuten palaan ihan mielell\u00e4ni. T\u00e4n\u00e4 vuonna olen hetkitt\u00e4in huomannut jopa kaipaavani Ouluun. Siell\u00e4 on ihmisi\u00e4, tapahtumia ja tekemist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Mutta matkan loppu on silti matkan loppu, ja se on surullinen. Paluumatkan aloittaminen on aina raskasta. T\u00e4m\u00e4 on se osuus, jolloin haluaisin uskaltaa lent\u00e4\u00e4. Ett\u00e4 saisin vain rep\u00e4isty\u00e4 laastarin kerralla irti, ja olisin saman tien kotona. Ei pit\u00e4isi suunnitella ja j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 ja monipuolista reitti\u00e4 halki maanosan. Ei pit\u00e4isi yritt\u00e4\u00e4 selvitell\u00e4, miten ihmeess\u00e4 Balkanilla p\u00e4\u00e4see julkisilla liikennev\u00e4lineill\u00e4 valtionrajojen yli. Ei pit\u00e4isi k\u00e4rsi\u00e4 mielialan synkkenemisest\u00e4 p\u00e4ivien lyhentyess\u00e4 leveyspiiri leveyspiirilt\u00e4, ei pit\u00e4isi kylmenty\u00e4 hitaasti ilmaston kylmetess\u00e4 kilometri kilometrilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Nyt olen jo sata kilometri\u00e4 Ioanninasta pohjoisempana, Thessalonikissa. N\u00e4it\u00e4 sanoja kirjoittaessani ulkona sataa r\u00e4nt\u00e4\u00e4. S\u00e4\u00e4ennustuksista p\u00e4\u00e4tellen seuraavan l\u00e4mpim\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n tulen kohtaamaan vasta sitten toukokuussa, kun Pohjois-Suomeenkin tulee vihdoin kev\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
Paluumatka on alkanut.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Bussi kiemurteli kapeita syrj\u00e4teit\u00e4 pitkin Luoteis-Kreikan maaseutua. Sain k\u00e4sityksen, ett\u00e4 reitti\u00e4 ajanut albanialainen bussiyhti\u00f6 oli riidoissa Kreikan (kai l\u00e4hinn\u00e4 Matkahuoltoa vastaavan) KTELin kanssa, ja oli sen vuoksi siirt\u00e4nyt reittins\u00e4 kulkemaan p\u00e4\u00e4teilt\u00e4 syrj\u00e4\u00e4n. Balkanilla valtionrajojen ylitt\u00e4minen on aina vaikeaa, joten olin iloisesti yll\u00e4ttynyt, ett\u00e4 Sarand\u00ebsta oli ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4 linja-autolla Kreikan puolelle. Alkuper\u00e4inen suunnitelmani oli ollut […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[7],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/265"}],"collection":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=265"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/265\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":266,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/265\/revisions\/266"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=265"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=265"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=265"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}