Google Maps kertoi minulle, ett\u00e4 Tiranasta saa falafeleja. Yleens\u00e4 Euroopassa tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 falafelit ovat pitsan kaltaista helppoa ep\u00e4ruokaa, jota ostetaan, jos mit\u00e4\u00e4n muuta ei l\u00f6ydy, ja jotain, mit\u00e4 tahansa, on heti saatava. Mutta Balkanilla ei ole kasvissy\u00f6ji\u00e4, ainakaan niin n\u00e4kyv\u00e4sti kuin Keski-Euroopassa tai Pohjolassa, joten kebab-paikat myyv\u00e4t pitsan lis\u00e4ksi vain ja ainoastaan sit\u00e4 Kebabia. Edellisist\u00e4 sy\u00f6mist\u00e4ni falafeleista oli jo toista kuukautta, joten nyt ajatus falafeleista alkoi tuntua jo tervetulleelta vaihtelulta.<\/p>\n\n\n\n
Paikka oli pieni ja hyvin piilotettu, kapeiden portaiden yl\u00e4p\u00e4\u00e4ss\u00e4, ahtaalla parvekkeella avautuva pieni ovi, joka olisi j\u00e4\u00e4nyt herk\u00e4sti huomaamatta, jos portaiden juureen ei olisi sidottu lappua, joka nuolen kanssa lupasi falafeleja. Pieness\u00e4 liiketilassa ei n\u00e4kynyt ket\u00e4\u00e4n, ja tiskin ruoka-altaat olivat l\u00e4hestulkoon tyhji\u00e4. Jossain toisessa osassa Eurooppaa olisin jo ep\u00e4illyt, ett\u00e4 paikka on suljettu. Korautin kurkkuani, teeskentelin, ett\u00e4 minua yskitt\u00e4\u00e4, ja siirsin itseni sellaiseen osaan huonetta, josta minut pystyisi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n keitti\u00f6st\u00e4 k\u00e4sin.<\/p>\n\n\n\n
Nuori nainen asteli keitti\u00f6st\u00e4 ulos, eik\u00e4 sanonut mit\u00e4\u00e4n. Albaniassa selv\u00e4sti asiakas aloittaa keskustelun.<\/p>\n\n\n\n
\u201cHei, pita falafel\u201d, sanoin. Keskustelujeni kieli on aina englanti, mutta niin kauan kuin ei tied\u00e4 vastapuolen kielitaitoa, kannattaa l\u00e4hte\u00e4 aina oletuksesta, ett\u00e4 se rajoittuu enint\u00e4\u00e4n asiakaspalveluenglannin minimim\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n. Albanian yleiss\u00e4\u00e4nt\u00f6 on, ett\u00e4 alle kolmikymppiset puhuvat englantia, joskus hyv\u00e4\u00e4kin, ja yli nelikymppiset puhuvat italiaa.\u00a0<\/p>\n\n\n\n
\u201cIso vai pieni\u201d, h\u00e4n kysyi.<\/p>\n\n\n\n
\u201cIso\u201d, vastasin. Minulla oli n\u00e4lk\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Se oli eriskummallinen pita falafel, hyvin minimalistinen versio tutusta ruokalajista: silputtua salaatinlehte\u00e4, tomaattiviipaleita, raakaa sipulia, pieni nokare vuohenjuustoa \u2013\u00a0ja lohkoperunoita. Jotain kastikettakin nainen sen sis\u00e4\u00e4n viel\u00e4 turautti, v\u00e4rist\u00e4 ja koostumuksesta p\u00e4\u00e4tellen majoneesia. Falafelit itsess\u00e4\u00e4n olivat kyll\u00e4 hyvi\u00e4, suutuntumaltaan miellytt\u00e4vi\u00e4, rouheita palleroita, paljon parempia kuin keskim\u00e4\u00e4r\u00e4iset suomalaisten pitsakebabien kovettuneet, kuivat k\u00e4ppyr\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
Pyysin viel\u00e4 vesipullon, ja maksoin vaaditut 450 leki\u00e4 (4,5 euroa). Mink\u00e4\u00e4nlaista p\u00f6yt\u00e4\u00e4 tai muuta ruokailutasoa, penkist\u00e4 puhumattakaan, tilassa ei ollut, joten pujottelin ruuhkaan j\u00e4m\u00e4ht\u00e4neiden autojen v\u00e4list\u00e4 tien toisen puolen puistoon. Puisto oli muuten pime\u00e4, mit\u00e4 nyt ymp\u00e4r\u00f6ivien kortteleiden jouluvalot \u2013 ja puistonreunan suuri kasino \u2013 toivat jotain valoa.<\/p>\n\n\n\n
Oli liian kylm\u00e4 istua alas puiston kivisille istuinkuutioille. K\u00e4veleskelin sy\u00f6dess\u00e4ni ympyr\u00e4\u00e4, k\u00e4\u00e4rin falafel-rullaa k\u00f6mpel\u00f6sti auki paperik\u00e4\u00e4reest\u00e4\u00e4n, ja v\u00e4lill\u00e4 asettelin sen kainalooni, ett\u00e4 sain h\u00f6rp\u00e4tty\u00e4 pienen siemauksen vesipullosta, jota kuljetin taskussani. Se ei ollut hienostunutta eik\u00e4 arvostunutta ruokailua, mink\u00e4\u00e4nlaisesta ruokailuetiketist\u00e4 ei ollut j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n, mutta n\u00e4lk\u00e4 l\u00e4hti, ja verensokeri kohosi.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4ydellinen menestys.<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6hemmin illalla, kun olin toista tuntia my\u00f6hemmin palannut hostellilleni, huomasin vessan peilist\u00e4, ett\u00e4 illan ruokalista n\u00e4kyi paidastani. Hieman nolostuneena ajattelin, ett\u00e4 olin kulkenut kaupungilla pitk\u00e4\u00e4nkin t\u00e4m\u00e4n n\u00e4k\u00f6isen\u00e4. Monikohan minulle oli nauranut? Etenkin se valkoinen majoneesioletettu oli l\u00e4iskynyt laajalti pitkin rintaani ja vatsaani. Ja n\u00e4emm\u00e4 my\u00f6s kengilleni. Seuraavaan pyykkip\u00e4iv\u00e4\u00e4n olisi viel\u00e4 pari viikkoa (edellisest\u00e4 oli kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4), joten kastelin paidan likaiset kohdat vedell\u00e4 hanan alla, ja hinkkasin tahroja puhtaaksi sormillani.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 oli johdanto. Tarina alkaa t\u00e4st\u00e4:<\/p>\n\n\n\n
Seuraavana aamuna paita oli edelleen likainen, joten pesin sit\u00e4 nyt uudelleen, nyt paremmassa valossa ja paremmalla ajalla. Ripustin kostean paidan s\u00e4ngynreunalle roikkumaan, ja aloin kaivaa rinkastani toista paitaa. Rinkkaa ei pureta eik\u00e4 pakata n\u00e4k\u00f6aistilla, joten ty\u00f6nsin k\u00e4teni syv\u00e4lle repun k\u00e4tk\u00f6ihin ja tunnustelin sormillani miss\u00e4 kohden tuntuisi paitojeni kaltainen kangas. Ei miss\u00e4\u00e4n. Py\u00f6rittelin k\u00e4si\u00e4ni rinkan reunoja my\u00f6ten, pohjaa kaivaen, vaatteita ja muita nyssyk\u00f6it\u00e4 edestakaisin sekoitellen ja nostellen, mutten tuntenut mit\u00e4\u00e4n. Avasin alemmankin vetoketjun ja tunnustelin rinkan alaosan erikseen.<\/p>\n\n\n\n
…ja sitten sieluni silmiin nousi kuva minusta viikkoa aiemmin ripustamassa paitoja Shkod\u00ebrissa majapaikkani vaatekaappiin. Ajattelin, ett\u00e4 kun siell\u00e4 kerran viikon olen, niin annan vaatteitteni roikkua edes hetken henkareissa. Saavatpa v\u00e4h\u00e4n raitista ilmaa. Tuuletan ummehtuneen hajun pois. Ehk\u00e4 olisivat v\u00e4hemm\u00e4n ryppyisi\u00e4kin. Enk\u00e4 pakannut niit\u00e4 l\u00e4htiess\u00e4ni mukaan.<\/p>\n\n\n\n
Sanoin kirosanan, tai tarkalleen ottaen kaksi putkeen, yhdyssanana. Turhautuneena t\u00f6n\u00e4isin rinkkani lattialle nurin, ja potkaisin sit\u00e4 symbolisen vihaisesti, mutta hell\u00e4sti. Ja vasta kun olin jouluna veljelleni kehunut, kuinka en en\u00e4\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n ole yht\u00e4 hajamielinen kuin kaksikymppisen\u00e4. Mit\u00e4 ihmett\u00e4 min\u00e4 olin mennyt sellaisia sanomaan. Tyhmyyksi\u00e4. T\u00e4m\u00e4n siit\u00e4 saa heti. Totta kai.<\/p>\n\n\n\n
Vanhoja paitoja ne toki olivat, parhaat p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 jo n\u00e4hneit\u00e4. Kaksi olin ostanut kirpputorilta, eli ne olivat vanhoja jo ennen kuin niit\u00e4 olin koskaan edes pukenut. Mutta toki my\u00f6s parhaita paitojani, etenkin tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 el\u00e4miseen, enh\u00e4n niit\u00e4 olisi muuten ottanut mukaan. Yksi on ollut pitk\u00e4\u00e4n suosikkipaitojani, mutta niin kuin lempivaatteille usein k\u00e4y, niiden v\u00e4rit kulahtavat ja ne venyv\u00e4t muodottomiksi. Toinen paidoista on p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollessaan mukavimman tuntoisia kauluspaitojani, mutta valitettavasti pienen varteni p\u00e4\u00e4ll\u00e4 l\u00e4hes tunikamittainen. Ja se kolmas oli viimeinen ehj\u00e4 niist\u00e4 kolmesta paidasta, jotka 10 vuotta sitten ostin Kapkaupungista, ett\u00e4 minulla olisi edes jokin ehj\u00e4 ja siistin n\u00e4k\u00f6inen paita kolmen viikon laivamatkallani Afrikan l\u00e4nsirannikkoa yl\u00f6sp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
\u201cHei\u201d, kirjoitin Shkod\u00ebrilaisen majapaikkani em\u00e4nn\u00e4lle. \u201cUnohdin n\u00e4emm\u00e4 pari paitaani sinne asunnolle. Olisikohan niit\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n mahdollista saada l\u00e4hip\u00e4ivin\u00e4 tuotua Tiranaan?\u201d Oliko syyn\u00e4 sitten vanhojen paitojeni el\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4 tunnearvo, vaiko vain uusien paitojen ostamisen vaatima vaivann\u00e4k\u00f6, en tied\u00e4, mutta halusin paitani takaisin.<\/p>\n\n\n\n
\u201cHei Kimmo\u201d, h\u00e4n vastasi hieman ep\u00e4varmalla englannillaan, \u201cl\u00f6ysin ne eilen vaatekaapista. Siivooja olisi halunnut heitt\u00e4\u00e4 ne roskiin, mutta min\u00e4 estin. Olen nyt lomalla, mutta tulen Shkod\u00ebrin kautta Tiranaan nelj\u00e4s p\u00e4iv\u00e4. Voin tuoda ne silloin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201cKiitos!\u201d kirjoitin huutomerkin kanssa, ett\u00e4 innostunut hihkaisuni v\u00e4littyisi Whatsappin l\u00e4vitsekin, \u201colen t\u00e4\u00e4ll\u00e4 viel\u00e4 nelj\u00e4s p\u00e4iv\u00e4.\u201d Valehtelin hiukan. Tarkoitukseni oli olla nelj\u00e4s p\u00e4iv\u00e4 jo kaukana Tiranasta, mutta jos h\u00e4n oli valmis n\u00e4kem\u00e4\u00e4n sen vaivan, ett\u00e4 tuo paidat minulle henkil\u00f6kohtaisesti, minun oli turha alkaa selitell\u00e4, kuinka se vaatii minulta matkasuunnitelmani pient\u00e4 vekslausta. Sit\u00e4 paitsi Tirana on miellytt\u00e4v\u00e4 kaupunki. Kaksi lis\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4 siell\u00e4 kuulosti vain ja ainoastaan mukavalta.<\/p>\n\n\n\n
Joten uudenvuodenp\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeisen\u00e4 aamuna, kun hostellin respa taas aukesi lomap\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 j\u00e4lkeen, ja minun olisi alkuper\u00e4isen aikataulun mukaan ollut aika poistua, kerroinkin pysyv\u00e4ni hostellissa viel\u00e4 kolme y\u00f6t\u00e4 lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Nelj\u00e4s p\u00e4iv\u00e4 tammikuuta viestittelimme Tiditan kanssa (se oli h\u00e4nen nimens\u00e4), ja yritimme sumplia molemmille sopivaa aikaa ja paikkaa paitojeni toimittamiseen. Min\u00e4 olin helppo, min\u00e4 olen lomalla, min\u00e4 olen mielenterveysongelmainen ja ty\u00f6t\u00f6n, mutta h\u00e4nell\u00e4 oli ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4. Ja oli v\u00e4lill\u00e4mme my\u00f6s pieni kielimuuri, mutta ei niin iso, etteik\u00f6 sill\u00e4 kellonaikoja ja paikkoja olisi saanut l\u00e4hetelty\u00e4 edestakaisin. Pahempi ongelma oli pihiyteni. Kun tulin Albaniaan, harkitsin kyll\u00e4, ett\u00e4 olisin ostanut itselleni paikallisen puhelinliittym\u00e4n \u2013 rajaton netti olisi maksanut vain 30 euroa kolmeksi viikoksi \u2013 mutta p\u00e4\u00e4tin ennemmin sy\u00f6d\u00e4 sill\u00e4 rahalla, ja luottaa majapaikkojeni ja ravintoloiden langattomiin yhteyksiin. En ole p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4ni sin\u00e4ns\u00e4 katunut. Itse asiassa se, ett\u00e4 netti ei olekaan koko aikaa taskussa, on monin tavoin vapauttavaa. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4n uutistenluvun tai somevirran rullaamisen sijaan olen lukenut puhelimeltani romaaneja, olen kirjoitellut luonnoksia blogiteksteihini vihkooni k\u00e4sin, ja olen vain oleskellut ja istuskellut omien ajatusteni kanssa \u2013 mik\u00e4 on nyt ollut ihan miellytt\u00e4v\u00e4\u00e4kin, kun ajatukset eiv\u00e4t kierr\u00e4k\u00e4\u00e4n ik\u00e4vien masennusjankutusten keh\u00e4\u00e4. Mutta silloin, jos pit\u00e4isi olla tavoitettavissa ja l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4, siihen netitt\u00f6myys tuo ongelmansa.<\/p>\n\n\n\n
Tiranan keskustan alueella on ilmainen netti. Kaupunki tarjoaa sen, kirjautumissivun logoista p\u00e4\u00e4tellen yhdess\u00e4 UNICEFin kanssa. Se on periaatteessa hieno, k\u00e4tev\u00e4 ja yst\u00e4v\u00e4llinen palvelu, jonka kaupunki tarjoaa kansalaisilleen ja turisteilleen, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 vain 20 vuotta sitten muodissa ollut ontto markkinalupaus, joka ei ole toiminut miss\u00e4\u00e4n. Kuten ulkotilojen ilmaiset kaupunkinetit aina, se toimii kaksikymment\u00e4 sekuntia kerrallaan, jos sattuu seisomaan juuri oikealla kohdalla aukiota, ja l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 ei satu olemaan muita, joiden puhelimet olisivat tarttuneet samaan verkkoon yht\u00e4 aikaa sy\u00f6m\u00e4\u00e4n kaistanleveytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201cHei, olen jo Skanderbegin aukiolla\u201d, kirjoitin noin tunti ennen sopimaamme tapaamisaikaa. Tarkoitukseni oli kysy\u00e4 jo hyviss\u00e4 ajoin v\u00e4h\u00e4n pelkk\u00e4\u00e4 suurta aukiota yksityiskohtaisemmin, miss\u00e4 tapaisimme, mutta sit\u00e4 nettiyhteys ei nyt antanut tehd\u00e4. Ei olisi pit\u00e4nyt painaa l\u00e4het\u00e4-nappia heti ensimm\u00e4isen lauseen j\u00e4lkeen. Onneksi h\u00e4n oli kuitenkin vastannut kysym\u00e4tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neeseen kysymykseeni sill\u00e4 aikaa kun yritin varttitunnin saada nettiyhteytt\u00e4 taas toimimaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201cMene Mulliri-kahvilaan siell\u00e4 aukion l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4. Tulen sinne heti, kun p\u00e4\u00e4sen t\u00f6ist\u00e4 pois. Vaatteet ovat mukanani.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Selv\u00e4, ajattelin, ja ajatukseni aikana internet-yhteys oli taas h\u00e4vinnyt. Kuljin taas siihen samaan pieneen pisteeseen, miss\u00e4 netti yleens\u00e4 aina l\u00f6ytyi, ja sain Google Mapsin toimimaan tarpeeksi moneksi sekuntiksi, ett\u00e4 ehdin saada sen etsim\u00e4\u00e4n sanaa Mulliri. Kartta l\u00f6ysi monta Mulliria. Mit\u00e4\u00e4n lis\u00e4tietoa en paikoista ehtinyt saada (oliko kyseess\u00e4 ketju jolla oli monta toimipistett\u00e4, vai onko Mulliri vain albaniankielinen sana kahvilalle), mutta nyt tiesin, ett\u00e4 kilometrin sis\u00e4ll\u00e4 Skanderbegin aukiosta oli noin seitsem\u00e4n Mulliria. Oletin kuitenkin, ett\u00e4 h\u00e4n tarkoitti jompaa kumpaa kahdesta l\u00e4himm\u00e4st\u00e4, jotka olivat Skanderbegin aukion vastakkaisilla kulmilla.<\/p>\n\n\n\n
K\u00e4velin toiselle l\u00e4hi-Mullireista katsomaan, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4k\u00f6 se ketjukahvilalta, ja varmistamaan, ett\u00e4 se on ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n olemassa. Google Maps ei ole valitettavasti kovinkaan luotettava eik\u00e4 ajantasainen, mit\u00e4 sen tietoihin tulee. Olen monta kertaa mets\u00e4st\u00e4nyt sen avulla jotain kasvisravintolaa, joka on purettu jo aikaa sitten ja ehditty jo korvata t\u00e4ysin toisenn\u00e4k\u00f6isella rakennuksellakin. Mulliri kuitenkin oli siell\u00e4, miss\u00e4 pitikin, ja n\u00e4ytti ketjukahvilalta. Mutta oliko se oikea kahvila?<\/p>\n\n\n\n
Tapaamisaika alkoi jo l\u00e4hesty\u00e4, mutten saanut itse\u00e4ni miss\u00e4\u00e4n kiinni nettiin. Harkitsin jo puhelimeni roaming-yhteyden k\u00e4ytt\u00f6\u00e4kin, mutta se maksaa 15 sentti\u00e4 megatavulta. Kerran sen jouduin jo tekem\u00e4\u00e4n. Pidin netti\u00e4 ehk\u00e4 kymmenen sekuntia p\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja se maksoi l\u00e4hemm\u00e4s euron. Jos k\u00e4visi viel\u00e4 niin huonosti, ett\u00e4 \u00e4iti olisi p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt l\u00e4hett\u00e4\u00e4 minulle juuri nyt Whatsappitse kymmenen valokuvaa Kainuun lumisista mets\u00e4maisemista, pelkk\u00e4 netin k\u00e4ynnist\u00e4minen maksaisi nopeasti useita euroja. Enk\u00e4 kuitenkaan Google Mapsia sill\u00e4 voisi en\u00e4\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Ennen vanhaan, silloin kun roaming maksoi viel\u00e4 EU-alueellakin jotain, k\u00e4ytin netti\u00e4 aina pari sekuntia p\u00e4\u00e4ll\u00e4 vilkaistakseni kartasta jotain tietoja, mutta se oli silloin kun Google Maps oli viel\u00e4 j\u00e4rkev\u00e4 palvelu. Nyky\u00e4\u00e4n se jostain syyst\u00e4 haluaa ennakkoladata loputtomasti valokuvia, ja jopa videoita, joita se sitten n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 minulle jokaisesta paikasta mit\u00e4 alueelta l\u00f6ytyy. Eik\u00e4 niiden latautumista voi mitenk\u00e4\u00e4n est\u00e4\u00e4 eik\u00e4 edes rajoittaa. Puhelimen statistiikasta n\u00e4en, ett\u00e4 matkan aikana k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4ni mobiilidatasta yli puolet on mennyt Google Mapsiin. Enemm\u00e4n kuin Instagramiin ja Facebookiin yhteens\u00e4, ja nekin ovat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tuhlailevia netink\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Paljon enemm\u00e4n kuin Netflixiin, ja olen sent\u00e4\u00e4n katsonut sielt\u00e4kin useamman tunnin edest\u00e4 tavaraa. Google Mapsin vilkaiseminenkin tuottaisi hetkess\u00e4 kymmenien eurojen puhelinlaskun.<\/p>\n\n\n\n
15 minuuttia ennen sovittua tapaamista sain lopulta kysytty\u00e4, tarkoittiko h\u00e4n sit\u00e4 Mulliria, joka on siin\u00e4 kasinon vierell\u00e4 olevan puiston kupeessa \u2013 ja kiitos internetin jumalten, ehdin saada vastauksenkin ennen kuin yhteys taas h\u00e4visi.<\/p>\n\n\n\n
\u201cEi\u201d, vastaus kuului, vaan sit\u00e4 toista. K\u00e4velin sinne.<\/p>\n\n\n\n
Tilasin smoothien. Kiivi-banaani-omena smoothie (3,40 euroa). Mullirissa oli netti k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4. Loppu oli yksinkertaista. Yleisesti ottaen on helppoa tunnistaa ihminen, joka yht\u00e4lailla yritt\u00e4\u00e4 tunnistaa sinua. Se ei ole koskaan tuottanut ongelmia.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n antoi minulle kantamansa vaatepussin, ja kertoi siivoojan pesseen vaatteeni, koska ne olivat likaisia, ja he olivat ajatelleet, ett\u00e4 ehk\u00e4 min\u00e4 en osaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pesukoneita. En tied\u00e4 miksi he niin ajattelivat, mutta annoin sen olla. Kaivoin lompakkoani esille korvatakseni vaivann\u00e4k\u00f6\u00e4, mutta h\u00e4n sanoi painokkaasti, ettei tarvitse. En tied\u00e4, onko Albani kursailukulttuuri, mutta minulle yleens\u00e4 ei tarkoittaa ei, ja palautin rahani povitaskuun. Rahan sijaan h\u00e4n pyysi minua kirjoittamaan Booking.comiin hyv\u00e4 arvostelu h\u00e4nen majoituksestaan, ja lupasin hehkuttavani h\u00e4net maasta taivaisiin. Totta kai.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n toivotti minulle hyv\u00e4\u00e4 matkanjatkoa Albaniassa, ja l\u00e4hti pois. Katsoin h\u00e4nen per\u00e4\u00e4ns\u00e4, ja mietin edelleen, onkohan Albania kursailukulttuuri. Olisiko minun pit\u00e4nyt kuitenkin puoliv\u00e4kisin ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen kouraansa edes parisataa leki\u00e4. Edes tippin\u00e4 siivoojalle, jos h\u00e4n kerran vaatteeni pesikin. No, se oli my\u00f6h\u00e4ist\u00e4 nyt. Jos h\u00e4n seuraavan kerran samanlaisessa tilanteessa haluaa suomalaisturistilta pienen korvauksen, ehk\u00e4 h\u00e4n osaa sitten olla sanomatta ettei tarvitse.<\/p>\n\n\n\n
Takaisin hostellillani, puoli tuntia ja viisi tuhatta askelta my\u00f6hemmin, nostin paidat pussista ja iloitsin j\u00e4lleenn\u00e4kemisest\u00e4. Puhtailta n\u00e4yttiv\u00e4t ja haisivat. Mutta pussissa oli nelj\u00e4skin vaate: Minun sadetakkini. En ollut edes huomannut, ett\u00e4 se puuttuu. Tiranan v\u00e4h\u00e4iset, pienet tihkusateet eiv\u00e4t olleet oikeastaan tarvinneet edes sateenvarjoa suojakseen.<\/p>\n\n\n\n
Sadetakkia katsoessani Tiditan selvitys siit\u00e4, ett\u00e4 siivooja oli pessyt vaatteet, ja h\u00e4nen kielt\u00e4ytymisens\u00e4 ottaa vastaan rahallista korvausta alkoi n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 uudessa valossa. Jos olen koskaan n\u00e4hnyt voimakasta muistutusta siit\u00e4, ett\u00e4 ne pesuohjeet pit\u00e4isi ihan oikeasti lukea ennen kuin pist\u00e4\u00e4 vaatteet koneeseen py\u00f6rim\u00e4\u00e4n, niin nyt se oli edess\u00e4ni. Takin suojakalvo oli riekaleina. Vaate oli t\u00e4ysin entinen. Paitsi sadevaatteena hy\u00f6dyt\u00f6n, my\u00f6s ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n ep\u00e4siisti. Kaikki vaatteen mikromuovit ja ikuisuuskemikaalit olivat murentuneet siivoojan pesukoneeseen.<\/p>\n\n\n\n
Syytin itse\u00e4ni. Miksip\u00e4 min\u00e4 siivoojaa olisin syytt\u00e4nyt? Itseh\u00e4n vaatteen unohdin. Enk\u00e4 ollut yli viikkoon edes huomannut, ett\u00e4 se oli j\u00e4\u00e4nyt Shkod\u00ebriin. Liek\u00f6 olisin huomannut koko matkallani?<\/p>\n\n\n\n
Pakkasin paidat huolellisesti rinkkaani, etteiv\u00e4t ne unohtuisi uudestaan jatkaessani matkaa. Tarkastin my\u00f6s nelj\u00e4nnen paitani, viel\u00e4k\u00f6 sen majoneesitahrat n\u00e4kyiv\u00e4t. Ja sitten katsoin viel\u00e4 sadetakkiraasuani. Se k\u00e4vi s\u00e4\u00e4liksi. Vaikka olihan sekin jo toistakymment\u00e4 vuotta vanha.<\/p>\n\n\n\n
Minua \u00e4rsytti. Eik\u00f6 se riit\u00e4, ett\u00e4 minun p\u00e4\u00e4ni on masentunut? Onko sen pakko olla viel\u00e4 hajamielinenkin?<\/p>\n\n\n\n
Pakkasin sadetakin j\u00e4\u00e4nteet rinkkani pohjalle. Suomessa tiet\u00e4isin paremmin, minne se pit\u00e4isi kierr\u00e4tt\u00e4\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Google Maps kertoi minulle, ett\u00e4 Tiranasta saa falafeleja. Yleens\u00e4 Euroopassa tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 falafelit ovat pitsan kaltaista helppoa ep\u00e4ruokaa, jota ostetaan, jos mit\u00e4\u00e4n muuta ei l\u00f6ydy, ja jotain, mit\u00e4 tahansa, on heti saatava. Mutta Balkanilla ei ole kasvissy\u00f6ji\u00e4, ainakaan niin n\u00e4kyv\u00e4sti kuin Keski-Euroopassa tai Pohjolassa, joten kebab-paikat myyv\u00e4t pitsan lis\u00e4ksi vain ja ainoastaan sit\u00e4 Kebabia. Edellisist\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[7],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/260"}],"collection":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=260"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/260\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":261,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/260\/revisions\/261"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=260"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=260"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=260"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}