L\u00e4hd\u00f6n l\u00e4hestyess\u00e4 aloin mietti\u00e4 kaikkia aiempia kertoja, kun olen l\u00e4htenyt maailmalle. T\u00e4m\u00e4 on yhdestoista talvi, kun olen Suomen j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4, tai kolmastoista kerta kun aikuisi\u00e4ll\u00e4 olen ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n yli kahdeksi viikoksi Suomen rajojen ulkopuolelle l\u00e4htem\u00e4ss\u00e4. Olen l\u00e4htenyt jo monen monta kertaa. Mutta en onnistunut muistamaan l\u00e4hd\u00f6ist\u00e4ni oikeastaan ainuttakaan.<\/p>\n\n\n\n
Voisi ajatella, ett\u00e4 ainakin ensimm\u00e4isist\u00e4 maailmallel\u00e4hd\u00f6ist\u00e4ni olisi j\u00e4\u00e4nyt vahvakin muistij\u00e4lki, mutta ei. Vaikka kuinka kaivelemalla kaivelin muistini k\u00e4tk\u00f6j\u00e4, en onnistunut muistamaan, milt\u00e4 tuntui l\u00e4hte\u00e4 2003 interrailille, tai my\u00f6hemmin samana vuonna Unkariin vaihtoon.\u00a0 Interraililla muistan meid\u00e4t Tukholmassa, ja Unkariin l\u00e4hd\u00f6st\u00e4 muistan lyhyit\u00e4 hetki\u00e4 Helsingist\u00e4, ja paljonkin heti sen j\u00e4lkeen, kun lentokone laskeutui Budapestiin, mutta itse l\u00e4ht\u00f6, se hetki, kun astun kotiovesta ulos, siit\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n muistij\u00e4lke\u00e4. Muistan kyll\u00e4 perille saapumisen, mutta l\u00e4ht\u00f6 on h\u00e4vinnyt ajan sumuun. Aivan varmasti minulla on ollut pelkoja ja ep\u00e4varmuuksia ja j\u00e4nnityst\u00e4, ehk\u00e4 innostusta ja jopa onnellisuuttakin matkalle l\u00e4hd\u00f6st\u00e4, mutta se kaikki on unohtunut. Uuteen maailmaan astumisen mullistava vieraus on peitt\u00e4nyt kaiken kotona aiemmin koetun alleen.<\/p>\n\n\n\n
Toki nelj\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kun l\u00e4hdin maailmalle, joka kerralla irtisanoin vuokrasopimukseni ja vein omaisuuteni johonkin varastoon. L\u00e4htiess\u00e4ni minulla ei siis ollut en\u00e4\u00e4 kotia. Ovi oli suljettu per\u00e4ss\u00e4, avaimet palautettu, ja muuttokuorma purettukin hyviss\u00e4 ajoin ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4. En l\u00e4htenyt maailmalle kotoa. Selke\u00e4\u00e4 l\u00e4hd\u00f6n hetke\u00e4 ei edes ole. Se voi selitt\u00e4\u00e4 jotain. Mutta kun nyt muistelen niit\u00e4 aikoja, ja johan niist\u00e4 alkaa olla kaksikymment\u00e4 vuotta, en oikeastaan muista edes asunnoistani poismuuttoa. Luulisi, ett\u00e4 ensimm\u00e4isest\u00e4 omasta asunnosta pois muuttaminen olisi niin iso tapaus, ett\u00e4 siit\u00e4 olisi j\u00e4\u00e4nyt jokin muistij\u00e4lki (muutakin kuin muisto yhdest\u00e4 valokuvasta, jonka otin l\u00e4htiess\u00e4ni jo osin tyhjentyneest\u00e4 huoneesta), mutta ei. On my\u00f6s mahdollista, ett\u00e4 muutin asunnosta pois jo kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, vaikka l\u00e4hdin Unkariin vasta syyskuussa, mutta en pysty muistamaan edes vuodenaikaa. Ja toinen muuttoni, silloin kun l\u00e4hdin puoleksi vuodeksi Intiaan, siit\u00e4k\u00e4\u00e4n en muista mit\u00e4\u00e4n. Muistan kyll\u00e4, kun muutin sis\u00e4\u00e4n siihen asuntoon Unkarista palattuani, ja raahasimme kaverin kanssa s\u00e4nky\u00e4 kapeita portaita pitkin yl\u00f6s aina kahdeksanteen kerrokseen, mutta poismuuttoa en muista koskaan edes tapahtuneen.<\/p>\n\n\n\n
Sen tunteen sen sijaan muistan, kun ensimm\u00e4isten matkojeni lopussa l\u00e4hdin paluumatkalle takaisin kotiin. Se on ollut voimakas tunne. Muistan miskolcilaisen asuntolan ovella iskeneen pakahduttavan tunteen, kuinka yksi el\u00e4m\u00e4nvaihe oli pysyv\u00e4sti takana, ja vastaavan tunteen, mutta lievemp\u00e4n\u00e4, kun lopullisesti l\u00e4hdin Kundapurasta. Ne ovat tallentuneet. <\/p>\n\n\n\n
Toki voisin psykoanalysoida itse\u00e4ni, ja arvuutella johtuuko t\u00e4m\u00e4 siit\u00e4, etten ole koskaan juurikaan kokenut aikuisel\u00e4m\u00e4\u00e4ni omakseni. Kun olen l\u00e4htenyt Suomesta, olen l\u00e4hestulkoon aina l\u00e4htenyt pois jostain, miss\u00e4 minulla ei oikeastaan ole mit\u00e4\u00e4n, ja maailmalta kotiinpalaamisen surun voimakkuus on johtunut ihan jo siit\u00e4kin, etten oikeastaan edes halua palata. Joillain matkoillani tuo pit\u00e4\u00e4 jonkin verran paikkansakin, mutta laajassa perspektiiviss\u00e4 se on vain fiktiota. Ehk\u00e4 todenmukaisemmin t\u00e4m\u00e4 johtuu vain siit\u00e4, ett\u00e4 Suomi on koti, ja koti on rakkaimmillaankin tyls\u00e4. El\u00e4m\u00e4 Suomessa on \u201cvarsinaista el\u00e4m\u00e4\u00e4\u201d, ja matkat maailmalla ovat mielenkiintoismpia, vaihtelevia v\u00e4liaikanumeroita, jotka kuitenkin loppuvat ajallaan. Matka on muusta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 itsen\u00e4inen tarina, joka alkaa kun p\u00e4\u00e4see perille, ja p\u00e4\u00e4ttyy kun sielt\u00e4 l\u00e4htee pois. Kun katson Netflixist\u00e4 elokuvaa, en min\u00e4 muista milt\u00e4 tuntui alkaa selailla Netflixin valikoita, tai milt\u00e4 tuntui sammuttaa televisio elokuvan j\u00e4lkeen \u2013 kyll\u00e4 min\u00e4 muistan ainoastaan sen elokuvan.\u00a0<\/p>\n\n\n\n
Vuosi vuodelta syksy on my\u00f6s tuntunut aina raskaammalta. Kun kaamosmasennus on tarpeeksi ottanut syliins\u00e4, ei mik\u00e4\u00e4n tunnu en\u00e4\u00e4 milt\u00e4\u00e4n. Min\u00e4 vain l\u00e4hden. Jossain takaraivossani on pieni toivon pilkahdus, ett\u00e4 etel\u00e4n aurinko toisi el\u00e4m\u00e4\u00e4ni taas edes ripauksen iloa \u2013 ja el\u00e4m\u00e4nkokemus kertoo, ett\u00e4 se on t\u00e4h\u00e4n asti joka vuosi aina auttanut \u2013 mutta vastentahtoisesti pakottaen min\u00e4 liikkeelle l\u00e4hden. Ei l\u00e4hteminen ole mik\u00e4\u00e4n suuri hetki \u2013 onneksi. Sill\u00e4 jos se ei olisi jo rutiinia, se olisi t\u00e4n\u00e4kin vuonna j\u00e4\u00e4nyt varmasti tekem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Mutta ei l\u00e4ht\u00f6 ollut t\u00e4llaista silloin ensimm\u00e4isill\u00e4 kerroilla, ei tietenk\u00e4\u00e4n. Ei minulla ollut rutiinia. Minulla ei ollut oikeastaan edes viel\u00e4 kaamosmasennusta, pelkk\u00e4 kaamosv\u00e4symys vain. Sen takia onkin h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4, etten l\u00e4ht\u00f6j\u00e4 muista.<\/p>\n\n\n\n
Toki muistan joihinkin l\u00e4ht\u00f6ihini liittyvi\u00e4 hetki\u00e4 vuosien varrelta: Kuten sen kerran, kun yht\u00e4kki\u00e4 l\u00e4hdetty\u00e4ni huomasin, etten ollut ollenkaan kurkannut pakastimeeni ennen kuin irrotin sen sein\u00e4st\u00e4. P\u00e4\u00e4ss\u00e4ni py\u00f6ri vain mielikuvia katastrofaalisesta vesivahingosta, joten soitin taloyhti\u00f6n hallituksen puheenjohtajalle (jolla oli yleisavain), ett\u00e4 voisiko h\u00e4n k\u00e4yd\u00e4 vilkaisemassa. Tai Tansaniaan l\u00e4hd\u00f6st\u00e4ni muistan sen, ett\u00e4 nukuin l\u00e4ht\u00f6\u00e4 edelt\u00e4v\u00e4n y\u00f6n lentokent\u00e4ll\u00e4 \u2013 osittain tietysti lentopelostanikin johtuen, mutta etenkin s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4kseni taksimatkan hinta.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 maailmalle l\u00e4hteminen ei vain ole yht\u00e4 iso juttu kuin siell\u00e4 oleminen.<\/p>\n\n\n\n
Tai toisaalta t\u00e4m\u00e4 voi johtua my\u00f6s ihan n\u00e4ist\u00e4 blogeistanikin. Kaikki alkup\u00e4\u00e4n blogini alkoivat vasta siit\u00e4 tilanteesta, kun olen jo perill\u00e4. Olen sanallistanut muistoni vasta perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni, ja aivan kuten valokuvien ottaminen, my\u00f6s ajatusten yl\u00f6s kirjoittaminen auttaa muistojen rakentamisessa. Ovatko kirjoitetut muistot totta, sen enemp\u00e4\u00e4 kuin valokuvatutkaan, siit\u00e4 voi tietysti aina keskustella, mutta ne ovat kuitenkin muistoja. Ja muisto, joka on olemassa, on parempi kuin muisto, joka on unohtunut. Eiv\u00e4tk\u00e4 muistot p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti totta ole koskaan.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4n\u00e4 vuonna viimeisen\u00e4 aamuna k\u00e4velin asuntoa ymp\u00e4ri, ja yritin keksi\u00e4 mit\u00e4 viel\u00e4 olen unohtanut pakata mukaan. Tarkistin moneen kertaan, ett\u00e4 kaikki v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n on mukana. Aina kun keksin viel\u00e4 jotain, heitin sen nopeasti jonnekin laukkuihini. Kaikki edellisen p\u00e4iv\u00e4n rinkan tasapainottamiset meniv\u00e4t t\u00e4ysin hukkaan. Kiehautin itselleni nopeasti purkkihernekeittoa, ja tyhjensin huoneeni roskakorin. Sitten huomasin, ett\u00e4 kohta my\u00f6h\u00e4styn junasta, j\u00e4tin loppusotkujeni siivoamisen veljeni hommaksi, heitin rinkan selk\u00e4\u00e4n, repun vatsapuolelle, ja l\u00e4hdin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n asemaa kohden.<\/p>\n\n\n\n
En min\u00e4 ajatellut mit\u00e4\u00e4n. Enint\u00e4\u00e4n sit\u00e4, ett\u00e4 nyt pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4. Aurinko pilkahteli kaupungin kattojen takaa. Ahdistuskin oli kurissa. Edes k\u00e4teni ei t\u00e4rissyt.<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4in min\u00e4 l\u00e4hdin t\u00e4ll\u00e4 kertaa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
L\u00e4hd\u00f6n l\u00e4hestyess\u00e4 aloin mietti\u00e4 kaikkia aiempia kertoja, kun olen l\u00e4htenyt maailmalle. T\u00e4m\u00e4 on yhdestoista talvi, kun olen Suomen j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4, tai kolmastoista kerta kun aikuisi\u00e4ll\u00e4 olen ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n yli kahdeksi viikoksi Suomen rajojen ulkopuolelle l\u00e4htem\u00e4ss\u00e4. Olen l\u00e4htenyt jo monen monta kertaa. Mutta en onnistunut muistamaan l\u00e4hd\u00f6ist\u00e4ni oikeastaan ainuttakaan. Voisi ajatella, ett\u00e4 ainakin ensimm\u00e4isist\u00e4 maailmallel\u00e4hd\u00f6ist\u00e4ni olisi j\u00e4\u00e4nyt vahvakin […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[7],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/237"}],"collection":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=237"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/237\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":238,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/237\/revisions\/238"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=237"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=237"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=237"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}