Ensimm\u00e4inen lintu, jonka n\u00e4in t\u00e4n\u00e4 vuonna Suomessa, oli laulujoutsen. Siin\u00e4 se uiskenteli merell\u00e4, saaristossa Vuosaaren edustalla. V\u00e4h\u00e4n matkaa eteenp\u00e4in, laivan jo jarruteltua k\u00e4velyvauhtiin l\u00e4hes kiinni satamalaturissa, laivan ymp\u00e4rill\u00e4 alkoi lennell\u00e4 kalalokkeja. En\u00e4\u00e4 98 lintulajia, ja sitten saisin bongattua t\u00e4ydet sata, ja saisin vihdoin Birdlife Suomen sadan linnun haasteen suoritettua.<\/p>\n\n\n\n
Valehtelin aiemmin yhdess\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkertaisen matkani ensimm\u00e4isist\u00e4 kirjoituksista. Sanoin, ett\u00e4 suurin muutos minussa itsess\u00e4ni sitten viime matkani olisi ollut se, ett\u00e4 kirkot olivat hetken ajan taas vaikuttavia. Ei.<\/p>\n\n\n\n
Isoin muutos oli se, ett\u00e4 yht\u00e4kki\u00e4 kaikkialle oli ilmestynyt lintuja. Kun katselin bussin ikkunasta jylh\u00e4\u00e4 Alppien maisemaa, tai junanikkunasta avautuvaa Marokkolaista autiomaata, katseeni tarttui taivaalla kaartelevaan kotkaan ja puunlatvojen pikkulintuihin. Kun k\u00e4velin Euroopan puistoissa ja metsik\u00f6iss\u00e4, p\u00e4\u00e4ni k\u00e4\u00e4ntyili vaistomaisesti linnunlaulujen ja taivaalla lehahtelevien pikkulintujen per\u00e4ss\u00e4. Ja kun Marrakeshin puistoissa yht\u00e4kki\u00e4 ei kuulunutkaan linnunlaulua, senkin huomasin heti.<\/p>\n\n\n\n
Edelliselt\u00e4 Espanjan-matkaltani muistan linnuista ainoastaan riikinkukkoja. Niit\u00e4 pys\u00e4hdyin katselemaan, niit\u00e4 pys\u00e4hdyin valokuvaamaan. Muistan tarkkailleeni pidemp\u00e4\u00e4nkin innokkaan koirasparan ep\u00e4onnisia kosioyrityksi\u00e4, ja naaraiden t\u00e4ydellist\u00e4 v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 sen p\u00f6yhistely\u00e4 kohtaan. Mutta t\u00e4ll\u00e4 matkalla aivan yht\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4vi\u00e4 olivat tavalliset varpusparvet, lehahtelemassa joka paikassa. Aina Essaouirassa asti ne olivat tuttu muistuma koti-Suomen lintujajistosta \u2013 vaikka toki samalla yritinkin katsella, jos siell\u00e4 olisikin joitain eksoottisempia varpusia joukossa. Etenkin Espanjassa yritin koko ajan bongata pensasvarpusta, eksoottista, j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4, l\u00e4hes t\u00e4ysin tavallisen varpusen kanssa identtist\u00e4 varpusta, joita ei kuitenkaan Suomesta l\u00f6ydy.<\/p>\n\n\n\n
En l\u00f6yt\u00e4nyt. Pari kertaa se olisi saattanut olla mahdollinen havainto, mutta liian ep\u00e4varma, ett\u00e4 uskaltaisin valehdella edes vain itselleni pensasvarpusen n\u00e4hneeni.<\/p>\n\n\n\n
Kun korona sulki maailman, ja minut innostettiin tarkkailemaan lintuja, totesin sen aluksi l\u00e4hestulkoon mahdottomaksi. Lintuja ei n\u00e4kynyt miss\u00e4\u00e4n. \u00c4\u00e4ni\u00e4 kuului kyll\u00e4 toukokuisessa metsik\u00f6ss\u00e4 joka puolelta, mutta linnuista ei ollut ei niin mink\u00e4\u00e4nlaista havaintoa. Ensivaikutelma oli, ett\u00e4 pikkulinnut ovat kuin joulupukki: kaunis satu, jota valehdellaan hyv\u00e4uskoisille lapsille. Oikeasti, sitten kun on aikuinen, saakin tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ne kaikki puista kantautuvat liverrykset ja s\u00e4ks\u00e4tykset ovatkin oikeasti \u00e4idin ja is\u00e4n tekemi\u00e4, jotka kev\u00e4isin kiiveskelev\u00e4t puissa narratakseen lapsia. Tuijotin koivikkoja ja heinikk\u00f6j\u00e4 vaikka kuinka pitk\u00e4\u00e4n, enk\u00e4 n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n. En ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n lintua.<\/p>\n\n\n\n
Mutta ei siin\u00e4 mennyt kuin kaksi viikkoa, kun linnut yht\u00e4kki\u00e4 ilmaantuivat jostain. Yht\u00e4kki\u00e4 huomasinkin liikahduksen puunlatvassa, pienen varjon hyp\u00e4htelem\u00e4ss\u00e4 oksalta oksalle. Ja toisen, ja kolmannen, ja viidennen sadannen. Lintuja oli paljon, ja niit\u00e4 oli kaikkialla. Oulun Hartaansel\u00e4ll\u00e4, joka oli siihen asti ollut vain pieni l\u00e4ikk\u00e4 merta kaupungin keskustassa, n\u00e4ytt\u00e4ytyikin yht\u00e4kki\u00e4 laskeutumisalustana tuhansille linnuille. Miten oli mahdollista, etten ollut koskaan ennen huomannut tuhansia lintuja? Aluksi en toki tiennyt yht\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 lintuja n\u00e4in, mutta hiljalleen sekin salaisuus alkoi aueta. Aiemmista \u201clokeistakin\u201d tuli naurulokkeja, kalalokkeja, harmaalokkeja \u2013 ja jopa kalatiiroja, ehk\u00e4 mahdollisesti jopa lapintiiroja.<\/p>\n\n\n\n
Ja lintuja ei ollut ainoastaan Oulussa. Niit\u00e4 oli joka paikassa. N\u00fcrnbergin puistoissa, Veronan joenrannoilla, Barcelonan puunlatvoissa, Granadan kukkuloilla. Matkan varrella linnut olivat suurelta osin vieraita, mutta oli siell\u00e4 my\u00f6s tuttuja joukossa. Sinisorsia, kottaraisia, punarintoja, ja totta kai varpusia ja talitinttej\u00e4 ja kaikkialla tallustelevia puluja. Ja min\u00e4 huomasin, ett\u00e4 silm\u00e4ni pystyiv\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n hyvinkin pieni\u00e4 eroja. Min\u00e4 n\u00e4in Espanjan puistossa mustan linnun, joka oli ulkomuodoltaan kuin mustarastas, mutta k\u00e4ytt\u00e4ytymiselt\u00e4\u00e4n kuin kottarainen, ja min\u00e4 tiesin, ett\u00e4 se oli jokin vieras lintulaji. Google kertoi, ett\u00e4 se oli mustakottarainen (Sturnus unicolor). Min\u00e4 n\u00e4in Marokossa harakan, joka oli kuitenkin h\u00e4v\u00e4yksen kotimaista harakkaa pienempi, ja liikkeilt\u00e4\u00e4n paljon ketter\u00e4mpi \u2013 ja kun sit\u00e4 sopivassa valossa katsoi, sen silm\u00e4kulmassa h\u00e4iv\u00e4hti pieni sininen l\u00e4ikk\u00e4 \u2013\u00a0ja min\u00e4 tiesin, ett\u00e4 se olikin harakan sijaan Pica mauritanica, mit\u00e4 ikin\u00e4 onkaan suomeksi, vaikka viel\u00e4 pari vuotta sitten olisin sanonut sit\u00e4 vain tyytyv\u00e4isen\u00e4 harakaksi. Jos olisin silloin edes varmuudella erottanut variksesta.<\/p>\n\n\n\n
Ja V\u00e4limeren rannan satamat, jotka ennen koronaa olisivat olleet silmiss\u00e4ni vain t\u00e4ynn\u00e4 lokkeja, olivatkin nyt h\u00e4mment\u00e4vi\u00e4, vieraiden lokkilajien aarreaittoja. T\u00e4pli\u00e4 v\u00e4\u00e4riss\u00e4 paikoissa, v\u00e4\u00e4r\u00e4n muotoisia siipi\u00e4, v\u00e4\u00e4r\u00e4n kokoisia vartaloita v\u00e4ritykseens\u00e4 n\u00e4hden. Ja mik\u00e4 ihmeen lentoprofiili tuo on? Ei Suomen lokit noin lenn\u00e4!<\/p>\n\n\n\n
Olin toki ennenkin kiinnitt\u00e4nyt matkoillani huomiota eksoottisiin lintuihin. Paitsi niihin riikinkukkoihin, my\u00f6s Etel\u00e4-Ranskan flamingoihin ja Espanjalaisten kaupunkien papukaijaparviin. Mutta nyt pys\u00e4hdyin katselemaan kaijoja tarkemmin, ja m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4\u00e4n niiden lajeja. Barcelonan kauluskaijaparvia ja M\u00e1lagan munkkiaratteja, molemmat alunperin vankeudesta karanneita vieraslajeja. Ja nyt katselin my\u00f6s arkisempia lintuja, katsastelin pensaikoissa pyristelevi\u00e4 pikkulintuja, niiden kirkkaita v\u00e4rej\u00e4 ja vieraita nokanmuotoja, ja kaikkia niit\u00e4 arkisia pikkulintuja, jotka eiv\u00e4t olleetkaan tuttuja. Niit\u00e4 lintuja, jotka olisin aiemmin ohittanut vain varpusina, mutta nykyisin eiv\u00e4t olleet yht\u00e4\u00e4n varpusen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 \u2013\u00a0kuten vaikka Tangerissa kaikkialla hyp\u00e4hdellyt kyl\u00e4sirkku (Emberiza sahari).<\/p>\n\n\n\n
Ja tied\u00e4ttek\u00f6: Maailma on lintujen kanssa paljon j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4mpi. Yksi asia lis\u00e4\u00e4 n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi ja l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4ksi. Kun kirkot ovat k\u00e4yneet tyls\u00e4ksi, taidemuseoiden maalaukset alkavat tuntuvat yht\u00e4 tyhj\u00e4np\u00e4iv\u00e4iselt\u00e4 kuin Instagramin kuvavirta, vuorilla ja mets\u00e4poluilla vaeltaminen alkaa pakottaa jaloissa, ja etel\u00e4n vanhojen kaupunkien kapeat kadut ovat menett\u00e4neet jo aikaa sitten eksoottisuutensa, voi pys\u00e4hty\u00e4 my\u00f6s katselemaan lintuja. Ne ovat kauniita el\u00e4imi\u00e4, nuo pienet dinosaurukset, lystikk\u00e4it\u00e4 ja kovin monipuolisia.<\/p>\n\n\n\n
Sek\u00e4 Suomessa ett\u00e4 ulkomailla.<\/p>\n\n\n\n
Nyt olen n\u00e4hnyt Suomessa my\u00f6s harakan ja variksen ja pulun. En\u00e4\u00e4 95 tavoitteeseen.<\/p>\n\n\n\n
Ja en\u00e4\u00e4 200 kilometri\u00e4 Ouluun. Istun junassa matkalla pohjoiseen. Matka on p\u00e4\u00e4ttynyt.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ensimm\u00e4inen lintu, jonka n\u00e4in t\u00e4n\u00e4 vuonna Suomessa, oli laulujoutsen. Siin\u00e4 se uiskenteli merell\u00e4, saaristossa Vuosaaren edustalla. V\u00e4h\u00e4n matkaa eteenp\u00e4in, laivan jo jarruteltua k\u00e4velyvauhtiin l\u00e4hes kiinni satamalaturissa, laivan ymp\u00e4rill\u00e4 alkoi lennell\u00e4 kalalokkeja. En\u00e4\u00e4 98 lintulajia, ja sitten saisin bongattua t\u00e4ydet sata, ja saisin vihdoin Birdlife Suomen sadan linnun haasteen suoritettua. Valehtelin aiemmin yhdess\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkertaisen matkani ensimm\u00e4isist\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[6],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/227"}],"collection":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=227"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/227\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":228,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/227\/revisions\/228"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=227"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=227"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=227"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}