Valencian illassa se sitten tapahtui. Mit\u00e4 olin l\u00e4htiess\u00e4ni pel\u00e4nnyt. Linja-auto saapui asemalle, minulla oli n\u00e4lk\u00e4 ja jano. En ollut sy\u00f6nyt koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin pari leip\u00e4palaa ja yksitt\u00e4isi\u00e4 kourallisia p\u00e4hkin\u00f6it\u00e4. Juomavesikin oli loppunut tunteja sitten, kuumassa linja-autossa. Korvani olivat lukossa, bussi oli laskeutunut nopeasti jyrkk\u00e4\u00e4 m\u00e4ke\u00e4 alas vuorilta merenrantaan. Nen\u00e4nikin oli tukossa, ja kurkkuani kutitteli kuiva ysk\u00e4. En ollut viel\u00e4 kokonaan toipunut flunssasta, ja aliravitsemus ja elimist\u00f6n stressi py\u00f6ritti elimist\u00f6\u00e4ni ylikierroksilla. En ollut saanut palauduttua alkumatkan rasituksista lainkaan.<\/p>\n\n\n\n
Heitin rinkan selk\u00e4\u00e4n. Minua heikotti. Sykkeeni nousi yl\u00f6sp\u00e4in, totta kai, niin sen on tarkoituskin kun kaksikymment\u00e4 lis\u00e4kiloa nousee selk\u00e4\u00e4n, ja ahdistus vy\u00f6ryi ylitseni lamaannuttavana. Kaikki oli v\u00e4\u00e4rin ja pelottavaa. Kaikki oli minua vastaan, ja kaikki p\u00e4\u00e4ttyisi huonosti.<\/p>\n\n\n\n
Pakotin itse\u00e4ni k\u00e4velem\u00e4\u00e4n, t\u00e4h\u00e4n ei voisi pys\u00e4hty\u00e4. Menisin vain varaamaani majapaikkaan, makaisin s\u00e4ngyll\u00e4ni, etsisin jotain sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4, nopeita hiilihydraatteja, ja lep\u00e4isin s\u00e4ngyll\u00e4ni. Mutta sitten linja-autoaseman ulosk\u00e4ynnille nousevat liukuportaat olivat ep\u00e4kunnossa, rajattu k\u00e4ytt\u00f6kieltoon muovisilla aidoilla \u2013\u00a0ja yht\u00e4kki\u00e4 olin varma, ett\u00e4 min\u00e4 kuolen t\u00e4ss\u00e4 ja nyt, ett\u00e4 minulla on flunssan j\u00e4lkitautina syd\u00e4nlihastulehdus ja veritulppa ja aivohalvaus ja koronasy\u00f6p\u00e4, ja itse asiassa syd\u00e4meni taisi jo \u00e4skett\u00e4in pys\u00e4hty\u00e4. Maailma kaatui p\u00e4\u00e4lleni jokaisesta suunnasta.<\/p>\n\n\n\n
Laskin rinkkani maahan, rullaportaiden eteen, ja keskityin hengitt\u00e4miseen ja numeroiden laskemiseen. Kaikki on hyvin, toistelin itselleni, yksi, kaksi, kolme, nelj\u00e4, viisi, uloshengitys, kaikki on hyvin, yksi, kaksi, kolme, nelj\u00e4, viisi, sis\u00e4\u00e4nhengitys. Menin kioskiin ja ostin itselleni puolen litran pullon Fantaa, verensokerin nostamiseksi. Join sit\u00e4, laskin numeroita, ja yritin olla kuuntelematta korvissani ylikierroksilla taputtelevaa syd\u00e4nt\u00e4. Harmittelin, etten ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4ni hakenut apteekista ahdistuskohtauksiin annettua betasalpaajaresepti\u00e4ni. Takova syd\u00e4n on sek\u00e4 ahdistuksen syy ett\u00e4 seuraus. Mutta edellisest\u00e4 t\u00e4llaisesta kohtauksesta oli kulunut jo yli vuosi. Toivoin, ett\u00e4 niit\u00e4 ei tulisi. Pelk\u00e4sin, ett\u00e4 niit\u00e4 voisi tulla. Ja t\u00e4ss\u00e4 nyt olin.<\/p>\n\n\n\n
Kaivoin puhelimen esille. Nelj\u00e4 prosenttia akkua. Yritin katsoa Google Mapsista, miten p\u00e4\u00e4sisin majapaikkaani, mutta se vain sekoili. Yht\u00e4kki\u00e4 se p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 l\u00e4hin metroasema olisi puolentoista kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Tiesin, ett\u00e4 se n\u00e4ytti v\u00e4\u00e4rin, koska se oli aiemmin p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4nyt oikein. Yritin pakottaa sit\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n reitin l\u00e4himm\u00e4lle asemalle, mutta j\u00e4\u00e4r\u00e4p\u00e4isesti se p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 sit\u00e4 ei ole olemassa.<\/p>\n\n\n\n
Hengitin sis\u00e4\u00e4n, laskin numeroita. Pid\u00e4tin hengityst\u00e4ni, laskin numeroita. Hengitin ulos, laskin numeroita. Kaikki on hyvin. T\u00e4ss\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 ei olisi tapahtunut minulle jo kymmeni\u00e4 ellei satoja kertoja ennenkin.<\/p>\n\n\n\n
En voinut edes yritt\u00e4\u00e4 soittaa kenellek\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 saisin aivoni irti ahdistuksesta. Ett\u00e4 voisin jutella niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4 mist\u00e4 tahansa muusta asiasta kuin akuutista, irrationaalisesta kuolemanpelosta ja siit\u00e4 kuinka t\u00e4n\u00e4\u00e4n maailma oli minua vastaan. En voinut. Ei ollut akkua. En voinut ottaa edes puhelintani esille ja harhauttaa itse\u00e4ni suloisilla kissavideoillta.<\/p>\n\n\n\n
Pakotin rinkan selk\u00e4\u00e4ni, vaikka tyhm\u00e4t aivoni pelottelivatkin, ett\u00e4 rasitus pys\u00e4ytt\u00e4isi syd\u00e4meni heti, ja kiipesin portaat yl\u00f6s. Ne eiv\u00e4t olleet pitk\u00e4t. Rautatieasema oli remontissa, se oli t\u00e4ynn\u00e4 rakennustelineit\u00e4 ja kiellettyj\u00e4 k\u00e4velysuuntia sulkevia nauhoja. Aivoni huusivat, ett\u00e4 eik\u00f6 t\u00e4\u00e4lt\u00e4k\u00e4\u00e4n edes p\u00e4\u00e4se pois, j\u00e4\u00e4nk\u00f6 t\u00e4nne ikuisesti vangiksi, ja min\u00e4 toistelin niille rauhallisesti, ett\u00e4 kaikki on hyvin, ei mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4. Keskityin hengitt\u00e4miseen, ja laskin askeleitani. Yksi askel, toinen askel, kolmas askel, nelj\u00e4s askel.<\/p>\n\n\n\n
Olisin voinut hyp\u00e4t\u00e4 taksiin, mutta en pystynyt. Siihen minulla ei ole rutiinia. Nyt menin vain automaatilla, totuttuja kaavoja pitkin. Metrot ovat tuttuja ja tavallisia. K\u00e4velin eteenp\u00e4in, laskin askeleitani, pakotin itseni keskittym\u00e4\u00e4n yksityiskohtiin ymp\u00e4rill\u00e4ni. Katsoin palmupuiden latvoja, katsoin lent\u00e4vi\u00e4 puluja, katsoin kadun yll\u00e4 loistavia jouluvaloja, katsoin vastaani tepsuttelevia suloisia pikkukoiria. Yritin ajatella ihmisi\u00e4, jotka ilahtuisivat koirista oikeasti, ja yritin saada itseeni tuon saman ilontunteen. Sen saman, jonka itse saisin kun n\u00e4kisin kissan. Yritin kuvitella vierelleni ihmisen h\u00f6p\u00f6ttelem\u00e4\u00e4n koirista.<\/p>\n\n\n\n
Kaikki on hyvin, min\u00e4 toistin itselleni, kun laskeuduin liukuportaita metrotunneliin. Mihink\u00e4\u00e4n ei edes satu. Ei ole p\u00e4\u00e4 kipe\u00e4, eik\u00e4 edes n\u00e4r\u00e4st\u00e4 eik\u00e4 lihaksia jomota. V\u00e4h\u00e4n vain heikottaa, ja paljon ahdistaa, mutta muuten kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin.<\/p>\n\n\n\n
Onneksi Valencian metroon on helppoa ostaa lippu. Ei pid\u00e4 ihmetell\u00e4 loputonta vy\u00f6hykelistausta jota ei selitet\u00e4 miss\u00e4\u00e4n, ja ostoautomaatin k\u00e4ytt\u00f6liittym\u00e4 oli se sama mik\u00e4 l\u00e4hes kaikkialla Manner-Euroopassa. Joka tapauksessa keskityin vain hengitt\u00e4miseen. Jos lippuni olisikin v\u00e4\u00e4r\u00e4, se oli ep\u00e4olennainen murhe, ja ongelma vasta lipuntarkastajien tullessa. Laskin askeleitani, keskityin niihin, ja hengitin rauhallisesti.<\/p>\n\n\n\n
Metrossa vieress\u00e4ni istui yksivuotias pikkukaveri, joka leve\u00e4sti hymyillen katsoi minua suoraan silmiin. Yritin hymyill\u00e4 takaisin, mutta se oli v\u00e4kin\u00e4ist\u00e4. Toivoin, ett\u00e4 h\u00e4n ei pystyisi aistimaan ahdistustani. Katselin ymp\u00e4rilleni muita matkustajia. Heill\u00e4 oli kaikilla hengityssuojain kasvoillaan. En voinut ottaa sellaista nyt itselleni. Keskityin hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Se oli tarpeeksi vaikeaa ilman maskiakin. Onneksi olin menossa p\u00e4\u00e4teasemalle, niin sit\u00e4 ei pit\u00e4nyt stressata. Ei pit\u00e4nyt seurata pys\u00e4kkien nimi\u00e4, sen kuin nousin pois sitten kun kaikki muutkin.<\/p>\n\n\n\n
Laskin askeleitani, nousin katutasolle, laskin askeleitani, hengitin sis\u00e4\u00e4n, laskin askeleitani, hengitin ulos, laskin askeleitani, toivoin ett\u00e4 puhelimeni kartta ei pimenisi ennen kuin p\u00e4\u00e4sisin perille. Aloin pel\u00e4t\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4stess\u00e4ni majapaikkaani alkaisin vain t\u00e4rist\u00e4 ja itke\u00e4 ja lys\u00e4ht\u00e4isin lattialle parkuvana ja h\u00e4diss\u00e4ni. K\u00e4vin mieless\u00e4ni keskustelua, jossa pyyt\u00e4isin itkua pid\u00e4tellen heti p\u00e4\u00e4st\u00e4 vessaan ja voisin menn\u00e4 p\u00f6nt\u00f6lle suojaan itkem\u00e4\u00e4n, ehk\u00e4 viideksi minuutiksi, ehk\u00e4 varttitunniksi. Yritin mietti\u00e4, miten sen voisi kertoa espanjaksi, jos asiakaspalvelija ei osaisi englantia. Ja laskin askeleitani. Ja hengitin rauhallisesti. Sis\u00e4\u00e4n ja ulos. Sis\u00e4\u00e4n ja ulos.<\/p>\n\n\n\n
Olo helpotti heti, kun p\u00e4\u00e4sin perille. Minun ei pit\u00e4nyt menn\u00e4 edes vessaan itkem\u00e4\u00e4n. Respassa myytiin j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4, ostin sellaisen, ja s\u00f6in. Ei ongelma ole kuin verensokeri, min\u00e4 kerroin itselleni, ja lopulta, kun sain sy\u00f6ty\u00e4 jotain, aloin siihen vihdoin uskoakin.<\/p>\n\n\n\n
— — —<\/p>\n\n\n\n
Barcelonan illassa se sitten tapahtui. Mit\u00e4 olin l\u00e4htiess\u00e4ni toivonut. K\u00e4velin puistossa, ihmiset lojuivat vilteill\u00e4\u00e4n, tanssivat nurmikolla, ja katusoittajat soittivat kilpaa piknikeill\u00e4\u00e4n musisoivien kaupunkilaisten kanssa. Kaikki vastaantulijat olivat kauniita, vihre\u00e4t kauluskaijat lenteliv\u00e4t palmujen latvoissa, ja min\u00e4 katselin aidan p\u00e4\u00e4lle lehahtanutta varpusta, josta en ollut varma, oliko se mik\u00e4\u00e4n Suomen varpuslajeista.<\/p>\n\n\n\n
Min\u00e4 aloin itke\u00e4. Kaikki oli hyvin, kaikki oli kaunista, ja min\u00e4 olin sen kaiken keskell\u00e4, ja min\u00e4 halusin olla siell\u00e4. Jo kuukausia minua kuristanut paha olo ja ahdistus luovuttivat hetkeksi. On mahdotonta sanoin kuvailla sit\u00e4 tunnetta, kun pitk\u00e4n masennuskauden j\u00e4lkeen on taas edes pienen hetken ajan onnellinen.<\/p>\n\n\n\n
Siirryin v\u00e4h\u00e4n syrjemm\u00e4lle, ett\u00e4 kukaan ei n\u00e4kisi kyyneleit\u00e4ni. Katselin katutaiteilijaa py\u00f6rittelem\u00e4ss\u00e4 j\u00e4ttim\u00e4isi\u00e4 saippuakuplia ohikulkevien lasten riemuksi. Afrikkalaistaustaiset nuoret miehet potkiskelivat jalkapallotemppuja, tasapainottelivat palloa jalkater\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja py\u00f6r\u00e4yttiv\u00e4t sen siit\u00e4 niskaansa. Keski-ik\u00e4inen mies ulkoilutti kahta suloista koiraa, joista toinen oli vasta pentu, leikkis\u00e4 ja ylienerginen.<\/p>\n\n\n\n
Tuntui, kuin olisin juuri keksinyt, miten hengitet\u00e4\u00e4n. Kuinka se pystyik\u00e4\u00e4n olemaan n\u00e4in vaivatonta ja helppoa. Rintaa ei puristanut lainkaan. Kuin kivi olisi poistunut rinnaltani, sanotaan, enk\u00e4 nuorempana ymm\u00e4rt\u00e4nyt, kuinka t\u00e4ydellisen kuvaava tuo sanonta onkaan.<\/p>\n\n\n\n
Nieleskelin itkuani. Kaksivuotias poika tallusteli ylpe\u00e4n\u00e4 punainen ilmapallo k\u00e4teens\u00e4 sidottuna. Neliss\u00e4kymmeniss\u00e4 ollut mies rullaluisteli ohi k\u00e4det taskussaan, levesti hymyillen, aivan kuin h\u00e4nkin olisi taas pitk\u00e4st\u00e4 aikaa musitanut, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on kuin onkin ihanaa. Kauluskaijalauma kirkui koristeisen katulampun p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Aurinko laski Barcelonan kattojen alle. Ilma viileni samalla kuin ilta pimeni silmiss\u00e4. Ihmiset vetiv\u00e4t takkejaan kiinni. He olivat yh\u00e4 kaikki kauniita. Ja min\u00e4 istuin penkill\u00e4, katselin ohikulkijoita, ja min\u00e4 halusin nauttia olostani siin\u00e4, siin\u00e4 penkill\u00e4 ja siin\u00e4 hetkess\u00e4, ja vain keskitty\u00e4 tuntemaan, kuinka kaikki oli hyvin. Kyll\u00e4 se viel\u00e4 menisi ohi, min\u00e4 tiesin kyll\u00e4, viimeist\u00e4\u00e4n seuraavana aamuna, ja viikkoa my\u00f6hemmin tulisin olemaan Valenciassa keskell\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4 ahdistuskohtausta, mutta sit\u00e4 suuremmalla syyll\u00e4 hetkellisest\u00e4 onnentunteesta oli pidett\u00e4v\u00e4 kiinni niin kauan kuin se kesti.<\/p>\n\n\n\n
Pieni tytt\u00f6 vaaleanpunaisessa toppatakissaan py\u00f6r\u00e4ili ohi, ik\u00e4isekseen erinomaisen hyv\u00e4ss\u00e4 tasapainossa. H\u00e4nen pienempi sisaruksensa polki per\u00e4ss\u00e4, paljon huterammin, l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 vanhempiaan. Aurinko oli laskenut. Alkoi tulla kylm\u00e4. Olin j\u00e4tt\u00e4nyt takin hostelliini.<\/p>\n\n\n\n
Nousin yl\u00f6s kiviselt\u00e4 penkilt\u00e4ni, l\u00e4hdin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n illassa leijailevia saippuakuplia kohden. En juossut niiden per\u00e4ss\u00e4, mutta puhkaisin sormellani jokaisen, johon saatoin kurkottamatta ylt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kaikki oli hyvin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Valencian illassa se sitten tapahtui. Mit\u00e4 olin l\u00e4htiess\u00e4ni pel\u00e4nnyt. Linja-auto saapui asemalle, minulla oli n\u00e4lk\u00e4 ja jano. En ollut sy\u00f6nyt koko p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin pari leip\u00e4palaa ja yksitt\u00e4isi\u00e4 kourallisia p\u00e4hkin\u00f6it\u00e4. Juomavesikin oli loppunut tunteja sitten, kuumassa linja-autossa. Korvani olivat lukossa, bussi oli laskeutunut nopeasti jyrkk\u00e4\u00e4 m\u00e4ke\u00e4 alas vuorilta merenrantaan. Nen\u00e4nikin oli tukossa, ja kurkkuani kutitteli kuiva […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[6],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/204"}],"collection":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=204"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/204\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":205,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/204\/revisions\/205"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=204"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=204"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=204"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}