Google Maps muistuttaa minua aina vanhemmista seikkailuistani. Nytkin se kertoo minulle, ett\u00e4 muistatko silloin tasan kaksi vuotta sitten, kun matkustit. K\u00e4vit Kainuussa. Ihan Puolangalla asti.<\/p>\n\n\n\n
No, jos ihan rehellisi\u00e4 ollaan, niin en muista. Jostain syyst\u00e4 \u00e4idin luona kyl\u00e4ilyt eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4 kovin el\u00e4v\u00e4sti mieleen. Ainakaan ne eiv\u00e4t kovin vahvasti erotu toisistaan. Sen sijaan se, ett\u00e4 kolme vuotta sitten olin Berliiniss\u00e4, ja kuusi vuotta sitten Pariisissa, niist\u00e4 jotain muistankin.<\/p>\n\n\n\n
Tai siit\u00e4, kun yhdeks\u00e4ntoista ja puoli vuotta sitten k\u00e4vin M\u00fcncheniss\u00e4 ja Veronassa. Vaikka t\u00e4ytyykin tunnustaa, etten lopulta niist\u00e4k\u00e4\u00e4n muista kovin paljoa. Mutta ne matkat tulivat nyt mieleeni, kun molemmissa taas pys\u00e4hdyin, ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa pian kahteenkymmeneen vuoteen. Edelliselt\u00e4 matkalta M\u00fcnchenist\u00e4 muistin vain kaupungin teknologiamuseon, joka oli vaikuttava ja laaja niin kuin saksankielisen maailman teknologiamuseot aina ovat \u2013 mutta ennen kaikkea sen, kuinka unohdin siell\u00e4 reppuni kahvioon, ja puolta tuntia my\u00f6hemmin museon kaiuttimista kuulutettiin minun per\u00e4\u00e4n selv\u00e4ll\u00e4 suomen kielell\u00e4. \u201cKimmo Kristian Rajala Suomussalmelta, tuletko aulan infopisteelle.\u201d Ilmeisesti passini l\u00f6ydytty\u00e4 he olivat hakeneet talon suomenosaajan kuuluttamaan minut paikalle. Ett\u00e4 typer\u00e4 nuorimies ymm\u00e4rt\u00e4isi pit\u00e4\u00e4 parempaa huolta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 matkustusasiakirjoistaan. Hieno suoritus heilt\u00e4, pisteet siit\u00e4 heille, vaikka valitettavasti ressukat olivatkin erehtyneet pit\u00e4m\u00e4\u00e4n passin my\u00f6nt\u00e4nytt\u00e4 poliisilaitosta kotikuntanani.<\/p>\n\n\n\n
En kuitenkaan t\u00e4ll\u00e4 kertaa mennyt M\u00fcnchenin teknologiamuseoon hukkaamaan passiani nostalgiasyist\u00e4. Pys\u00e4hdyin kaupungissa vain yhden y\u00f6n, l\u00e4hinn\u00e4 budjetin vuoksi, ja siksi, etten halunnut istua bussissa kymment\u00e4 tuntia yhteenmenoon. K\u00e4vin sen sijaan vain keskustassa k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4, katselemassa seini\u00e4 ja katuja ja kirkkoja, ja muistelemassa, olisiko siell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, mink\u00e4 muistaisin n\u00e4hneeni. Eip\u00e4 juuri. Vain Marienplatzin kellotornin maamerkkin\u00e4 tanssivat nuket her\u00e4ttiv\u00e4t mit\u00e4\u00e4n muistoja. Ehk\u00e4 emme viett\u00e4neet juuri aikaa keskustassa.<\/p>\n\n\n\n
Veronasta muistin enemm\u00e4n. Muistin tukahduttavan kuuman, nelikymmenasteisen kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4n, ja meid\u00e4t k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 painavien rinkkojemme kanssa kilometrien matkan m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6s hostellille. Muistin aamulla joka puolelta kaikuneen kirkonkellojen kumun, joka silloin oli hyvinkin eksoottista, ja muistin kaupungin keskusaukion, ja sen roomalaisaikaisen amfiteatterin, jossa esitettiin oopperaa (johon olisi voinut olla mielenkiintoista menn\u00e4, mutta rahamme eiv\u00e4t riitt\u00e4neet), ja muistin torinreunan turistialueiden kehnonpuoleisen pitserian, jonka p\u00f6ydill\u00e4 lehahteli aggressiivisempia pikkulintuja kuin mit\u00e4 olin koskaan ennen n\u00e4hnyt. Muistan asioita, joista sittemmin on tullut matkustaessa toistuvia itsest\u00e4\u00e4nselvyyksi\u00e4, mutta ne ovat j\u00e4\u00e4neet mieleeni, koska kohtasin ne silloin ensimm\u00e4isen kerran.<\/p>\n\n\n\n
Tosin nyt Veronaan palatessani edellisk\u00e4ynnin tukahduttava kes\u00e4inen paahde oli vaihtunut hyyt\u00e4v\u00e4\u00e4n kaatosateeseen. Ja lomakauden turistimassat olivat vaihtuneet paikallisten kansoittamaan joulutoriin. Vierailemani pitseriakin, virheist\u00e4 oppineena nyt kaukana turistialueiden ulkopuolella, oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa laadultaan ihan hyv\u00e4, mit\u00e4 nyt taustamusiikkina soineet joululaulut hieman \u00e4rsyttiv\u00e4t. Mutta t\u00e4m\u00e4n kaupungin muistin hyvin. Samaltapa nuo tuhatvuotiaat talot ja linnoitukset n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t nyt kaksikymment\u00e4 vuotta vanhempinakin.<\/p>\n\n\n\n
Muuten kaikki on tietysti muuttunut. Kaksikymment\u00e4 vuotta sitten ei ollut \u00e4lypuhelimia. Ei ollut kaikkialla mukana kulkevaa interneti\u00e4. Ei ollut pankkikortin l\u00e4himaksua. Eik\u00e4 ollut Kimmoa, joka olisi ennenkin matkustanut pitkin poikin Eurooppaa ja kerta toisensa j\u00e4lkeen. Vuoden 2003 Kimmo oli nuorimies, joka oli ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Suomen rajojen ulkopuolella yli kymmeneen vuoteen, ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa koskaan ulkopuolella ilman vanhempiaan, t\u00e4ynn\u00e4 seikkailun tuntua, t\u00e4ynn\u00e4 maailmanmatkailun j\u00e4nnityst\u00e4. Se Kimmo halusi n\u00e4hd\u00e4 kaiken ja nopeasti ja heti. Se oli hyvin eri ihminen kuin t\u00e4m\u00e4 t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n kyynistynyt kosmopoliitti, joka n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n ulkona satavan kohauttaa vain olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n ja j\u00e4\u00e4 majapaikkaansa katselemaan Netflixi\u00e4. Ei koko ajan pid\u00e4 suorittaa. Kolme tuntia turismia p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 on enemm\u00e4n kuin riitt\u00e4v\u00e4sti. Loppuajan voi lukea kirjaa. <\/p>\n\n\n\n
On maailma muuttunut my\u00f6s sitten viimeisimm\u00e4n matkani. En ole k\u00e4ynyt ulkomailla kolmeen vuoteen. Maailma pistettiin kiinni, mit\u00e4\u00e4n ei saanut tehd\u00e4, ja sen v\u00e4h\u00e4n mit\u00e4 olisikin saanut tehd\u00e4, mielenterveyteni l\u00f6i jarrut t\u00e4ysill\u00e4 p\u00e4\u00e4lle ja esti. Kolme vuotta matkustamatta, etenkin maailmaa mullistaneen pandemian aikaan, n\u00e4kyy v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Sek\u00e4 maailmassa ett\u00e4 minussa.<\/p>\n\n\n\n
Viime matkan j\u00e4lkeen maailmalle on tullut l\u00e4hinn\u00e4 kasvomaskeja. Edellisen kerran matkustaessani se oli vain japanilaisturistien kasvoilla n\u00e4kyv\u00e4 kulttuurinen kuriositeetti, mutta nyt niit\u00e4 on joka puolella. Etenkin vanhemmat ihmiset k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t niit\u00e4 jopa Italiassa. Saksassa niit\u00e4 on viel\u00e4 pakko k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, joten julkisessa liikenteess\u00e4 niit\u00e4 oli kaikilla. Odotin, ett\u00e4 se olisi ollut vain lakiin unohtunut kuollut kirjain, jota kukaan ei en\u00e4\u00e4 noudattaisi, mutta ei. Hampurista N\u00fcrnbergiin kulkeneessa junassa kaikilla oli maski. Eik\u00e4 edes mik\u00e4 tahansa pikku kangaskaistale kasvojen alaosan tienoilla, vaan ihan oikeat ffp2-hengityssuojaimet. Ja ne, joilla maskia ei ollut, pakotettiin sellainen henkil\u00f6kunnalta ostamaan. My\u00f6s N\u00fcrnbergin metrossa kaikilla oli naamarit naamallaan. Minullakin tietysti. Sosiaalinen paine, tied\u00e4tteh\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
(Lis\u00e4ksi olen ty\u00f6skennellyt vuosikausia hoiva-alalla, joten olen oppinut ottamaan hygieniajutut tosissani. K\u00e4sidesi\u00e4kin lorautan sen kummemmin ajattelematta aina k\u00e4sille jos jossain vain pullon n\u00e4en, ja sitten hieron huolella jokaisen sormenv\u00e4lin ja sormenp\u00e4\u00e4n, jopa k\u00e4mmensel\u00e4t.)<\/p>\n\n\n\n
Mutta isoin ja h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4vin muutos koronan my\u00f6t\u00e4 on t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 ollut se, ett\u00e4 saksalaiset, nuo Euroopan takapajuisimmat teknologia\u00e4nkyr\u00e4t, ovat vihdoin keksineet pankkikorttien olemassaolon. Jopa siihen pisteeseen asti, ett\u00e4 tuo maa, jossa viel\u00e4 pari vuotta sitten ihmiset py\u00f6rittelev\u00e4t p\u00f6yristyneen\u00e4 silmi\u00e4\u00e4n kun taas kerran yksi typer\u00e4 turistiparka heilutteli omituista muovil\u00e4pysk\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja kuvitteli sen olevan rahaa, on yht\u00e4kki\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 hotelleja ja ravintoloita joissa k\u00e4teist\u00e4 ei edes oteta vastaan, ja k\u00e4teisell\u00e4 maksaessa jotkut asiakaspalvelijat ottavat kasvoilleen ilmeen kuin olisin tarjoamassa heille \u00e4skett\u00e4in k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4ni r\u00e4k\u00e4\u00e4 tihkuvaa nen\u00e4liinaa. Joskus sivistyksen saapuminen tarvitsee kriisin, ja korona on selv\u00e4sti riitt\u00e4nyt saksalaisille.<\/p>\n\n\n\n
Isoin muutos minussa itsess\u00e4ni sen sijaan on pienempi: Yht\u00e4kki\u00e4 kirkoista on tullut taas vaikuttavia. Kun k\u00e4velin ensimm\u00e4iseen saksalaiseen goottilaiseen katedraaliin N\u00fcrnbergiss\u00e4, menin sinne l\u00e4hinn\u00e4 l\u00e4mmittelem\u00e4\u00e4n ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sadetta. Mutta suureksi h\u00e4mm\u00e4styksekseni kirkko olikin taas vaikuttava ilmestys: Korkeuksiin nouseva katto, mahtipontisuutta uhkuvat pylv\u00e4\u00e4t, vuosisatoja vanhat alttarikaapit kertomassa jonkun tuntemattoman paikallispyhimyksen el\u00e4m\u00e4kertaa. Reaktioni oli l\u00e4hes yht\u00e4 vau kuin joskus kaksi vuosikymment\u00e4 sitten, silloin kun ensimm\u00e4isen kerran Suomen ulkopuolella tuomikirkkoon olen astunut.<\/p>\n\n\n\n
Mutta tietysti sitten k\u00e4vin toisessa kirkossa, l\u00e4hinn\u00e4 r\u00e4nt\u00e4sadetta pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ja kolmannessa. Ja niin olen takaisin siin\u00e4 matkailijan arjessa, jossa toistuvat kirkot ovat yksinomaan puuduttavia ja tylsi\u00e4. Samanlaiset goottilaiset holvikaaret niiss\u00e4 kaikissa on. Samanlaiset korkeat pylv\u00e4\u00e4t. Samanlaiset turistit kameroineen r\u00e4psim\u00e4ss\u00e4 selfieit\u00e4 ristiinnaulitun vapahtajan \u00e4\u00e4rell\u00e4, vaikka heid\u00e4n k\u00e4nnyk\u00f6idens\u00e4 valoteho ei varmastikaan riit\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n oikeasti esitt\u00e4viin valokuviin.<\/p>\n\n\n\n
Ja lopulta visiitti taas yhdess\u00e4 kirkossa on tasan yht\u00e4 ikimuistoinen kuin matka Puolangallekin. Suunnilleen yht\u00e4 j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4 kuin se Google Mapsin minulle aikoinaan toistuvasti muistuttama matkani Tampereen Pispalan Hesburgeriin. Lis\u00e4\u00e4 kuva, Google Maps silloin pyysi viikkojen ajan, ihmiset haluavat n\u00e4hd\u00e4 valokuvia sellaisista kohteista kuin Pispalan Hesburger.<\/p>\n\n\n\n
Oi voi, Google Maps, sin\u00e4 olet ihan h\u00f6ps\u00f6.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Google Maps muistuttaa minua aina vanhemmista seikkailuistani. Nytkin se kertoo minulle, ett\u00e4 muistatko silloin tasan kaksi vuotta sitten, kun matkustit. K\u00e4vit Kainuussa. Ihan Puolangalla asti. No, jos ihan rehellisi\u00e4 ollaan, niin en muista. Jostain syyst\u00e4 \u00e4idin luona kyl\u00e4ilyt eiv\u00e4t j\u00e4\u00e4 kovin el\u00e4v\u00e4sti mieleen. Ainakaan ne eiv\u00e4t kovin vahvasti erotu toisistaan. Sen sijaan se, ett\u00e4 kolme […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[6],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/192"}],"collection":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=192"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/192\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":194,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/192\/revisions\/194"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=192"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=192"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=192"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}