Kun matkamies kulkee viisi tuntia nukahtamisestaan aamua kohden, ja h\u00e4n kohtaa unessaan junan, tai ihmisen johon on tutustunut aiemmilla matkoillaan, h\u00e4n saapuu kaukokaipuun kaupunkiin. Se on joskus nimelt\u00e4\u00e4n Praha, joskus M\u00fcnchen, tai joskus vaikkapa Bratislava. Se on mik\u00e4 vain keskieurooppalainen kaupunki, jossa matkamies on joskus k\u00e4ynyt, mutta jota h\u00e4n ei kovin hyvin tunne. Mutta oli sen nimi mik\u00e4 tahansa, se ei kuitenkaan muistuta yht\u00e4\u00e4n sit\u00e4 kaupunkia, jonka nimen se on saanut.<\/p>\n\n\n\n
Y\u00f6st\u00e4 toiseen, kaupungin nimest\u00e4 riippumatta, aina kun matkamies palaa kaupunkiin, se on kuitenkin samanlainen. Se on joen rannalla. Rantaviiva on tasainen, t\u00e4ysin ilman korkeusvaihteluita. Siin\u00e4 on suuri nurmikentt\u00e4, jota halkovat p\u00e4\u00e4llystetyt kevyen liikenteen polut. Puisto p\u00e4\u00e4ttyy joen suuntaiseen katuun, jonka toisella puolella kohoavat maltillisen korkuiset kiviset kerrostalot.<\/p>\n\n\n\n
Se ei ole mik\u00e4\u00e4n kaupunki, ja samaan aikaan se on ne kaikki. Siell\u00e4 on vanhaa keskieurooppalaista arkkitehtuuria, siell\u00e4 on punatiilisi\u00e4 teollisuushalleja, siell\u00e4 on orgaanisten kaarien wow-arkkitehtuuria. Kaupungin yll\u00e4 kohoaa vuori, vain lyhyen k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, josta avautuu loistelias n\u00e4kym\u00e4 kaupunkiin ja sen yli.<\/p>\n\n\n\n
Kaupungissa on aina yksi ja sama hostelli, vanhaan taloon rakennettu, r\u00e4hj\u00e4inen majapaikka. Reik\u00e4iset tapetit roikkuvat seinill\u00e4, puiset portaat narisevat kiivetess\u00e4, ja ruskeat, vanhaa maalia rapisevat puuovet sulkevat taaksensa huoneet, jotka ovat pieni\u00e4 ja himme\u00e4sti valaistuja. Y\u00f6 toisensa j\u00e4lkeen, aina kun matkailija saapuu kaukokaipuun kaupunkiin, t\u00e4m\u00e4 on se majapaikka, johon h\u00e4n majoittuu. Joskus yksityiseen huoneeseen, joskus muiden kanssa jaettuun dormiin. Mutta aina samaan hostelliin.<\/p>\n\n\n\n
Kaupunki ei kuitenkaan koskaan ole matkamiehen m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4. Se ei ole se kaupunki, johon h\u00e4n on matkalla. Se on vain v\u00e4livaihe. Ehk\u00e4 matkamies on lopulta matkalla Afrikkaan, ehk\u00e4 Intiaan, ehk\u00e4 vain kauemmas etel\u00e4iseen Eurooppaan. Mutta t\u00e4ss\u00e4 kaupungissa h\u00e4n ei ole viel\u00e4 perill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tai ehk\u00e4 h\u00e4n on jo paluumatkalla. Sill\u00e4 aikataulu aina tikitt\u00e4\u00e4 taustalla. Johonkin menness\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 aina palata Suomeen, ja sit\u00e4 ennen pit\u00e4isi n\u00e4hd\u00e4 niin paljon, sit\u00e4 ennen pit\u00e4isi tehd\u00e4 niin paljon. Aikaa on vain viikkoja, enint\u00e4\u00e4n kuukausia, pahimmillaan vain p\u00e4ivi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ja sitten min\u00e4 her\u00e4\u00e4n, kotona s\u00e4ngyss\u00e4ni. Totta kai min\u00e4 her\u00e4\u00e4n, olenhan l\u00e4pi y\u00f6n tiennyt n\u00e4kev\u00e4ni unta. Tuo kaupunki on olemassa vain unissani, joten totta kai min\u00e4 tied\u00e4n, ett\u00e4 jos sinne p\u00e4\u00e4dyn, se on unta.<\/p>\n\n\n\n
Mutta min\u00e4 en halua her\u00e4t\u00e4. Min\u00e4 en halua avata silmi\u00e4ni, min\u00e4 en halua lopettaa \u00f6ist\u00e4 matkaani. Min\u00e4 tahdon takaisin tuohon alitajuntani luomaan rumaan ja kauniiseen ja kaikinpuolin mahdottomaan kaupunkiin. Min\u00e4 en halua her\u00e4t\u00e4 katsomaan huoneeni valkoista sein\u00e4\u00e4, en halua her\u00e4t\u00e4 harmaaseen loppusyksyyn, jossa p\u00e4ivieni kohokohta on alitajuntani rakentamat tapahtumattomat, tyls\u00e4t unet.<\/p>\n\n\n\n
Taistelen her\u00e4\u00e4mist\u00e4 vastaan, mutta joka aamu lopulta h\u00e4vi\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
En haluaisi vapauttaa aivojani uneksimasta. Vain nukkuessamme min\u00e4 ja minun aivoni olemme samalla puolella. Hereill\u00e4 aivoni ovat minun viholliseni, luovuttanut ja ahdistunut ja pahimmillaan masentuneita pakkoajatuksia jankuttava hirvi\u00f6, kuristamassa ohimoitani uneliaaseen sumuun, joka helpottaa vain hetkitt\u00e4in auringon pilkahtaessa tai kirkasvalolampun loisteessa. <\/p>\n\n\n\n
Ja min\u00e4 haaveilen kev\u00e4\u00e4st\u00e4. Ja min\u00e4 haaveilen niist\u00e4 etel\u00e4isist\u00e4 kaupungeista, jotka ovat kaamosmasennuksen tuolla puolen.<\/p>\n\n\n\n
Ja minun nettihakuni alkavat kiert\u00e4\u00e4 reittisuunnitelmien ymp\u00e4rill\u00e4. Minun selaushistoriani alkaa olla t\u00e4ynn\u00e4 mahdollisia junareittej\u00e4 ja bussireittej\u00e4 ja laivareittej\u00e4 ja mielenkiintoisia kaupunkeja ja museoita ja luontokohteita. Ja min\u00e4 kaivan passiani esille, ja min\u00e4 tarkistan matkavakuutukseni olemassaoloa ja ehtoja, ja min\u00e4 tarkistan onko rinkkani viel\u00e4 tallessa, ja min\u00e4 katsastan viel\u00e4k\u00f6 blogini on siin\u00e4 kunnossa, ett\u00e4 sit\u00e4 voisi alkaa taas p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 taas t\u00e4n\u00e4 vuonna. Ehk\u00e4 minun ei pid\u00e4k\u00e4\u00e4n lojua s\u00e4ngyss\u00e4ni mit\u00e4\u00e4n tekem\u00e4tt\u00e4 l\u00e4pi keskitalven kolmatta vuotta per\u00e4kk\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
Maailma on taas auki.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 taas t\u00e4n\u00e4 vuonna.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kun matkamies kulkee viisi tuntia nukahtamisestaan aamua kohden, ja h\u00e4n kohtaa unessaan junan, tai ihmisen johon on tutustunut aiemmilla matkoillaan, h\u00e4n saapuu kaukokaipuun kaupunkiin. Se on joskus nimelt\u00e4\u00e4n Praha, joskus M\u00fcnchen, tai joskus vaikkapa Bratislava. Se on mik\u00e4 vain keskieurooppalainen kaupunki, jossa matkamies on joskus k\u00e4ynyt, mutta jota h\u00e4n ei kovin hyvin tunne. Mutta oli […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[6],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/178"}],"collection":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=178"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/178\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":183,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/178\/revisions\/183"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=178"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=178"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=178"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}