Olin unohtanut jotain Unkarista, joka palautui heti marraskuussa mieleeni kun istuin linja-autossa matkalla Wienist\u00e4 Budapestiin. Unkari on maantieteellisesti aivan uskomattoman tyls\u00e4 maa. Vain tasankoa silm\u00e4nkantamattomiin, peltoa, peltoa, peltoa, yksitt\u00e4isten pienten kukkuloiden noustessa laakeuden keskelt\u00e4 ihan vain muistuttaakseen mit\u00e4 maisemasta puuttuu.<\/p>\n
Muistan aikoinani yliopiston taidehistorian alkeiskursseilta, kun siell\u00e4 k\u00e4siteltiin Suomen kultakauden maisemamaalareita, ja kuinka he maalauksillaa loivat suomalaisen kansallismaiseman. Jylh\u00e4t korkeusvaihtelut, monimuotoiset vesist\u00f6t, kalliosta ponnistavat yksin\u00e4iset solmuunkasvaneet m\u00e4nnyt. Se her\u00e4tti keskustelua kansallismaiseman luonteesta: kokevatko pohjanmaalaiset tuota maisemaa omaksi Suomekseen? He oppivat sen peruskoulussa, he oppivat sen televisiosta, heille opetetaan, ett\u00e4 t\u00e4llainen on Suomi, mutta kodilta heist\u00e4 alkaa vasta tuntua, kun kukkulat lakkaavat ja pohjanmaan lakeudet alkavat. Ehk\u00e4 pohjanmaalaiset tuntisivat olonsa kotoisaksi Unkarissa. Tai ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 lakeus olisi jo heillekin liikaa. Ei tarpeeksi metsik\u00f6it\u00e4. Ja kaukana horisontissa kohoavat naapurimaiden vuoristot taustoittasivat maailmaa v\u00e4\u00e4rin, niin kovin eri n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 kuin Pohjanmaata reunustava Pohjanlahti.<\/p>\n
Min\u00e4 olen kuitenkin Kainuun vaaramaisemien kasvatti. Ja kes\u00e4ni olen viett\u00e4nyt Pirkanmaalla, juurikin siell\u00e4 kansallismaisemien seutuvilla. Minulle kodikkuus on korkeusvaihtelua, minulle kodikkuus on korkean vaaran tai m\u00e4en p\u00e4\u00e4lt\u00e4 avautuvat mets\u00e4maisema (jota tilkuttavat ankeat avohakkuut). Minulle Unkari on vieras ja outo, ja loppumattoman tyls\u00e4.<\/p>\n
Muistan, kuinka joskus juttelimme t\u00e4st\u00e4 Ioannisin kanssa silloin viisitoista vuotta sitten, tuon kreikkalaisen vaihto-opiskelijan kanssa, jonka seurassa silloin seikkailimme pitkin It\u00e4-Unkaria. H\u00e4n puhui merimaiseman puolesta. H\u00e4nest\u00e4 Unkari ei ollutkaan v\u00e4\u00e4r\u00e4 siksi, ett\u00e4 sielt\u00e4 puuttuivat m\u00e4et, tasaisuus oli h\u00e4nenkin syd\u00e4mens\u00e4 kotimaisemaa. Vierasta oli se, ett\u00e4 tuo tasaisuus ei ollutkaan sinist\u00e4, vierasta oli se, ett\u00e4 tuo tasaisuus ei lainehtinutkaan tuulessa. Vierasta oli se, ett\u00e4 miss\u00e4\u00e4n ei n\u00e4kynyt purjeveneit\u00e4.<\/p>\n
Toki talotkin ovat eri n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ei t\u00e4t\u00e4 voi Pohjanmaana erehty\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole riehunut Suomea 1970-luvulla riivannut k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n viehtymys tasakattoihin. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole riehunut Pohjoismaat 1700-luvun alussa pilannut isojako \u2014 asutus on keskittynyt kyl\u00e4yhteis\u00f6ihin, ei yksitt\u00e4isiin taloihin siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, mahdollisimman kaukana toisistaan.<\/p>\n
Ja puutkin ovat v\u00e4\u00e4ri\u00e4, ei ole m\u00e4ntyj\u00e4 ja koivuja, ei ole silm\u00e4nkantamattomiin tasaik\u00e4ist\u00e4 monokulttuurista puupeltoa. Itse asiassa on h\u00e4din tuskin puita miss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Eik\u00e4 tietenk\u00e4\u00e4n j\u00e4rvi\u00e4. Muistan silloin viisitoista vuotta sitten, kun k\u00e4vimme suuremmalla unkarilaisseurueella Si\u00f3fokissa, Balaton-j\u00e4rven rannalla. J\u00e4rven tullessa n\u00e4kyviin unkarilaisista p\u00e4\u00e4si ihastuneita hihkauksia ja huokauksia, aah, uuh, siell\u00e4 se nyt on, Balaton. Balaton on iso j\u00e4rvi, koko Euroopan toiseksi suurin j\u00e4rvi heti Laatokan j\u00e4lkeen (jos oikein muistan), ja sellaisenaan tietysti vaikuttava kuin meri. Varmasti vaikuttava n\u00e4ky n\u00e4in sis\u00e4maan keskelle lukittuneessa maassa, tuhansien kilometrien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 l\u00e4himm\u00e4st\u00e4 oikeasta merest\u00e4. Mutta ihmiselle, joka Suomeen palattuaan n\u00e4ki kahdeksannen kerroksen kotinsa ikkunoista kolme j\u00e4rve\u00e4 ja meren, en onnistunut n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Balatonia Euroopan luonnon suurimpana ihmeen\u00e4. Ennemminkin se vain n\u00e4ytti silt\u00e4 milt\u00e4 maailman pit\u00e4\u00e4kin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. J\u00e4rvi\u00e4h\u00e4n on kaikkialla.<\/p>\n
Mietin t\u00e4t\u00e4 nyt kun palasin Kroatiasta p\u00e4in Unkariin, ja bussi kaartoi Balatonin ohi. Kyll\u00e4h\u00e4n se n\u00e4ytti mukavalta. Zagrebista Budapestiin bussi kulkee suurimman osan matkasta aika puuduttavan tasapaksua tasankoa pitkin, joten matkaa yht\u00e4kki\u00e4 edes hetkellisesti t\u00e4plitt\u00e4v\u00e4 vilaus jotain sinist\u00e4 oli hyvin tervetullutta vaihtelua. J\u00e4rven vieress\u00e4 kun on muutama m\u00e4kikin.<\/p>\n
Tommi, veljeni, oli h\u00e4nkin huomannut, kuinka Unkari on todellakin keskeist\u00e4 Keski-Eurooppaa. H\u00e4n sanoi l\u00e4hestulkoon innostuneena, kuinka viiden tunnin ajomatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Budapestist\u00e4 l\u00f6ytyy melkein mit\u00e4 vain. Korkeita vuoria laskettelurinteineen, V\u00e4limeri aurinkorantoineen, vaikka kuinka monen maan p\u00e4\u00e4kaupungit, ja Euroopan historiaa niin paljon, ettei siihen kukaan jaksa edes tutustua.<\/p>\n
Pointti on vain siin\u00e4, ett\u00e4 viiden tunnin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Budapestist\u00e4 ei olla en\u00e4\u00e4 Unkarissa. Ei Unkarista l\u00f6ydy vuoria, korkein huippu on jopa matalampi kuin Suomessa, ei Unkarista l\u00f6ydy merta, ja jos Budapest unohdetaan, niin ne kulttuuri- ja historiakohteetkin l\u00f6ytyv\u00e4t enimm\u00e4kseen maan rajojen ulkopuolelta.<\/p>\n
Olen nyt jo poistunut Unkarista, taas kerran. Tuolla maalla on paikkansa minun syd\u00e4mess\u00e4ni, ja sill\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 rooli siin\u00e4, kuka min\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n olen. Mutta en tied\u00e4. Tietysti kun 14 vuotta sitten j\u00e4tin sen taakseni, Unkari oli ihmeellinen ja upea, se oli ainoa ulkomaa johon olin yht\u00e4\u00e4n paremmin tutustunut. Mutta nostalgia-arvot sikseen (ja toki koin pieni\u00e4 nostalgiahetki\u00e4 Budapestiss\u00e4 viel\u00e4 nyt helmikuun puolellakin, kaikki muistot eiv\u00e4t olleet viel\u00e4 limittyneet yhteen nykyhetmaaken kanssa), ei minulla j\u00e4\u00e4nyt nyt mik\u00e4\u00e4n suuri ik\u00e4v\u00e4 Unkariin. Tunne oli ennemminkin, ett\u00e4 johan se on n\u00e4hty. Unkarin pusta on vaikuttava ja kotoisa ehk\u00e4 niille, jotka ovat siell\u00e4 syntyneet, mutta minulle se on vain tyls\u00e4\u00e4 peltoa. Kun min\u00e4 olen Koillis-Unkarin silm\u00e4nkantamattomilla aroilla, min\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 vain ihmettelen, miksi ihmeess\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t py\u00f6r\u00e4ile t\u00e4\u00e4ll\u00e4 enemp\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4n helpommaksi py\u00f6r\u00e4ilymaasto ei voisi menn\u00e4 \u2014 miksi ihmeess\u00e4 Debrecen ei ole yht\u00e4 kuulu py\u00f6r\u00e4ilykaupunki kuin Amsterdam tai K\u00f6\u00f6penhamina, tai edes Oulu? Miksi py\u00f6ri\u00e4 ei oikeastaan edes n\u00e4y miss\u00e4\u00e4n?<\/p>\n
Kotimatka on alkanut. En tied\u00e4, haluanko palata, ainakaan viel\u00e4, mutta tied\u00e4n, etten jaksaisi en\u00e4\u00e4 nyt matkustaa. Jos voisin, haluaisin vain hyp\u00e4t\u00e4 lentokoneeseen ja lent\u00e4\u00e4 suoraan Tampereelle. Mutta ei, matkaan menee v\u00e4himmill\u00e4\u00e4nkin p\u00e4ivi\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Olin unohtanut jotain Unkarista, joka palautui heti marraskuussa mieleeni kun istuin linja-autossa matkalla Wienist\u00e4 Budapestiin. Unkari on maantieteellisesti aivan uskomattoman tyls\u00e4 maa. Vain tasankoa silm\u00e4nkantamattomiin, peltoa, peltoa, peltoa, yksitt\u00e4isten pienten kukkuloiden noustessa laakeuden keskelt\u00e4 ihan vain muistuttaakseen mit\u00e4 maisemasta puuttuu. Muistan aikoinani yliopiston taidehistorian alkeiskursseilta, kun siell\u00e4 k\u00e4siteltiin Suomen kultakauden maisemamaalareita, ja kuinka he maalauksillaa […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[2],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/154"}],"collection":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=154"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/154\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":160,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/154\/revisions\/160"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=154"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=154"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=154"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}