![\"\"](\"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-content\/uploads\/2018\/01\/mostar-rauniot-300x146.jpg\")
<\/p>\n<\/p>\n
Mostarin keskustassa, puiston keskell\u00e4, seisoo Bruce Leen patsas. Patsas seisoo taisteluasennossa, valmiina ottamaan haastajansa vastaan, valmiina m\u00e4tkim\u00e4\u00e4n turpaan ket\u00e4 vain, joka uskoo h\u00e4nelle p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Saman puiston reunalla nousee my\u00f6s synke\u00e4n\u00e4 ja uhkaavana vanhan 8-kerroksisen pankin betoninen ranka, hyl\u00e4ttyn\u00e4, harmaantuneena, graffitien peitt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Tornitalon vanhat lasisein\u00e4t ovat varisseet alas jo vuosikymmeni\u00e4 sitten, ja talon tukirakenteessakin on selkeit\u00e4 reiki\u00e4. Monet niist\u00e4 ovat luodinreiki\u00e4, jotkut isompienkin aseiden r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4 aukkoja.<\/p>\n
Olen k\u00e4ynyt el\u00e4m\u00e4ss\u00e4ni synkeiss\u00e4 paikoissa, toisen maailmansodan keskitysleireill\u00e4, satoja uhreja n\u00e4hneill\u00e4 teloituspaikoilla, aikoinaan maan tasalle pommitetuissa kaupungeissa, taistelukentill\u00e4 joilla on matkansa lopettanut tuhansia ihmishenki\u00e4. Viimeksi Serbian Ni\u0161iss\u00e4 n\u00e4in tornin, jonka ottomaanit olivat vuosisatoja sitten rakentaneet vihollistensa p\u00e4\u00e4kalloista.<\/p>\n
Mutta Mostar tapahtui \u00e4sken. N\u00e4m\u00e4 kauheudet min\u00e4 muistan uutiskuvista. N\u00e4iden hirmutekojen j\u00e4ljet n\u00e4kyv\u00e4t viel\u00e4 kaupungin kaikilla seinill\u00e4, luodinreikin\u00e4, raunioituneina taloina, sotaa kommentoivina graffiteina. Sen sodan l\u00e4pik\u00e4yneet ovat viel\u00e4 nuoria: kadulla vastaan k\u00e4velev\u00e4t 30-vuotiaat muistavat viel\u00e4 kuinka heid\u00e4n naapureita, t\u00e4tej\u00e4\u00e4n, vanhempiaan, leikkikavereitaan, on ammuttu kadulle ilman mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4, ilman mit\u00e4\u00e4n tarkoitusta. Heid\u00e4t ammuttiin, koska tarkka-ampuja sattui heid\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n. Tarkka-ampuja, joka istui tuon kahdeksankerroksisen pankinraunion yl\u00e4kerrassa, kiikarit\u00e4ht\u00e4imell\u00e4\u00e4n etsien jotakuta, ket\u00e4 tahansa, jota ampua. Se talo oli monen kuukauden ajan bosnialaisten painajainen, \u00e4kkiv\u00e4\u00e4r\u00e4 Damokleen miekka, heid\u00e4n yl\u00e4puolellaan nouseva uhkaava, satunnainen kuolema \u2014 ja siin\u00e4 se seisoo edelleen, rumana ja raunioituneena, traumaattisten muistojen avohaavana, suuren puiston vieress\u00e4, jossa lapset laskevat liukum\u00e4ke\u00e4 ja pelaavat palloa.<\/p>\n
Sodan p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4 on jo kolmattakymment\u00e4 vuotta, mutta sota n\u00e4kyy kaupungissa yh\u00e4 kaikkialla. Ilmeisesti johtuen korruptiosta, ep\u00e4selvist\u00e4 omistusoikeuksista ja edelleen riitaisista kroaatti- ja bosnialaiskaupunginosista (joilla molemmilla on paitsi oma hallinto, my\u00f6s omat posti- ja s\u00e4hk\u00f6laitokset), kaupunki on yh\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 raunioita sodan j\u00e4ljilt\u00e4. Luodinreiki\u00e4 l\u00f6ytyy l\u00e4hes joka sein\u00e4st\u00e4, sortumistaan mill\u00e4 hetkell\u00e4 tahansa odottavia talonj\u00e4\u00e4mi\u00e4 on kaikkialla \u2014 etenkin kadun varrella, joka oli kroaattien ja bosnialaisten rintamalinja kiivaimpien taisteluiden aikana \u2014 ja useammankin hautausmaan kaikki kuolinvuodet osuvat kahden vuoden sis\u00e4\u00e4n, 1992 tai 1993. Kun Suomessa jossain lukee \u201c1995 – never forget\u201d, se on ironinen vitsi, lempe\u00e4sti pilkallinen j\u00e4\u00e4kiekkopistos talvisotaa ep\u00e4terveesti ihannoivia leijonariipusmiehi\u00e4 kohtaan, mutta kun Mostarin sillan kupeessa lukee kiveen hakattuna \u201cdon\u2019t forget \u201993\u201d, se pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4. (Ja pelottaa, jos muistajat haikailevatkin viel\u00e4 kostoa, eiv\u00e4tk\u00e4 vain muistele j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4 h\u00e4vityst\u00e4 surumielisin\u00e4.)<\/p>\n
Mostarin vanha silta, jonka joku tunnistamattomaksi j\u00e4\u00e4nyt taho pommitti sodan aikana \u2014 tarinan mukaan sillan punaiset tiilet olivat v\u00e4rj\u00e4nneet koko joen punaiseksi, kuin koko Mostar olisi vuotanut verta \u2014 se on rakennettu uudestaan. Kansainv\u00e4lisell\u00e4 rahalla, UNESCOn valvonnassa, keskiaikaisin menetelmin, jopa yksitt\u00e4isi\u00e4 kivi\u00e4 historiallisilta alkuper\u00e4islouhoksilta hakien. Mostar el\u00e4\u00e4, ker\u00e4\u00e4 turisteja, myy matkamuistoja, houkuttelee ihmisi\u00e4 vanhalla kaupungillaan ja l\u00e4hiymp\u00e4rist\u00f6n luonnonkauneuksillaan, ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 ja viihdytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 kaupungilta paikallisillekin. Mutta voin vain arvailla, mit\u00e4 ajattelevat sodan l\u00e4pi el\u00e4neet ihmiset n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n turisteja, jotka pys\u00e4htyv\u00e4t kuvaamaan luodinreiki\u00e4, ottamaan selfieit\u00e4 pommitusten raunioiden \u00e4\u00e4rell\u00e4, ja kiipe\u00e4v\u00e4t fiilistelem\u00e4\u00e4n sortumisvaaraiseen torniin, josta k\u00e4sin tarkka-ampujat teurastivat pikkulapsia.<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n on tasan 100 vuotta Suomen sis\u00e4llissodan syttymisest\u00e4. Punaiset ottivat Etel\u00e4-Suomen kaupungit valtaansa, valkoiset pohjoisen, ja rintamalinjat muodostettiin. Murha-aallot ja kostonkierteet oli k\u00e4ynnistetty jo aikaisemmin. Olen joskus k\u00e4vellyt nykyisen kotikaupunkini Tampereen katuja ihan vain miettien, ett\u00e4 isoisovanhempieni aikaan siell\u00e4 velloi viel\u00e4 viha ja veri. Niin tyhm\u00e4\u00e4, niin turhaa, niin j\u00e4rjet\u00f6nt\u00e4. Ja silti, jo heti seuraava sukupolvi (se, jolla sill\u00e4kin oli omat kauheat sotansa), rakastui, meni naimisiin ja perusti perheit\u00e4 rintamalinjoista v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Haavat paranevat hitaasti, ja voivat revet\u00e4 auki viel\u00e4 pitkienkin aikojen p\u00e4\u00e4st\u00e4, mutta paranevat kuitenkin.<\/p>\n
Olen nyt matkan aikana lueskellut netist\u00e4 paljon tekstej\u00e4 sek\u00e4 Suomen sis\u00e4llissodasta ett\u00e4 Jugoslavian hajoamissodista. Molemmat ovat kauheita ja hirvitt\u00e4vi\u00e4 jaksoja alueidensa historiassa, ihmisvihaajan kaipaamia aukottomia todisteita el\u00e4inlajinsa yleisest\u00e4 kelvottomuudesta. Mutta Suomen sis\u00e4llissodassa on viel\u00e4 jotain, jota voi edes yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Siell\u00e4 oli selke\u00e4t puolet, selke\u00e4t tavoitteet, ja suurin osa joukkoteloituksistakin noudatti jonkinlaisia makaabereja herrasmiess\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Ylily\u00f6nneist\u00e4\u00e4n ja sotarikoksistaan huolimatta se oli Jugoslavian hajoamissotiin verrattuna kohteliaiden herrasmiesten leppe\u00e4\u00e4 kisailua. Balkanin sodissa puolet ovat vaihdelleet viikosta toiseen, ja kyl\u00e4st\u00e4 toiseen. Yhdess\u00e4 kyl\u00e4ss\u00e4 kroaatit ja bosnialaiset ovat sotineet rinta rinnan serbej\u00e4 vastaan, mutta jo naapurikyl\u00e4ss\u00e4 kroaatit ovatkin ammuskelleet bosnialaisia vanhan pankin kahdeksannesta kerroksesta ihan vain huvitellakseen. Se, kuka on sotinut ket\u00e4 vastaan ja kenen liittolaisena on vaihdellut pahimmillaan viikosta toiseen, ja osapuolia on niin paljon, YK ja NATO mukaanluettuina, ett\u00e4 niit\u00e4 on vaikea hahmottaa sodan yleisesityksi\u00e4 lueskellessani.<\/p>\n
Mutta el\u00e4m\u00e4 palailee Mostariinkin, kaupunkiin joka on k\u00e4rsinyt sek\u00e4 sodan serbej\u00e4 vastaan ett\u00e4 kroaattien ja bosnialaisten v\u00e4lill\u00e4. Mostarin pirstaleiksi ammuttujen raunioiden v\u00e4list\u00e4 pilkist\u00e4\u00e4 uusia koulurakennuksia, kahvioita, ravintoloita. Maan tasalle pommitetut moskeijat on rakennettu uudelleen, t\u00e4ysin tuhottu ortodoksikirkko on en\u00e4\u00e4 vain tapulinhuippuaan vaille palautettu. Haavat paranevat, hirmuty\u00f6t haihtuvat unohduksiin.<\/p>\n
Siksi kaupungin puistossa seisoo Bruce Lee. Bruce Lee on kaikkien mielest\u00e4 siisti, ja Bruce Lee ei taistellut ei serbien, ei kroaattien, ei bosnialaisten puolella. Bruce Lee ei lyhyeksi j\u00e4\u00e4neen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana koskaan edes k\u00e4ynyt Jugoslaviassa.<\/p>\n
Bruce Lee on jotain ihan muuta kuin loput Mostarin kauniista, mutta surullisesta kaupungista.<\/p>\n
— — —<\/p>\n
Olen viime aikoina muutamia kertoja netiss\u00e4 t\u00f6rm\u00e4nnyt \u00e4\u00e4rioikeiston (etenkin Ven\u00e4j\u00e4-mielisen \u00e4\u00e4rioikeiston) uuteen kertomukseen, jossa Jugoslavian hajoamissodat yritet\u00e4\u00e4n pakottaa nyt niin trendikk\u00e4\u00e4seen islaminvastaiseen muottiin, yritt\u00e4en sanoa, ett\u00e4 se oli \u201censimm\u00e4inen n\u00e4yt\u00f6s\u201d sodista, joita seuraa muslimien invaasiosta Eurooppaan. Ottamatta kantaa siihen, minne kertomuksessa unohtuu puolitoista tuhatta vuotta erin\u00e4isi\u00e4 sotia (ja aivan yht\u00e4 kauan rauhallista yhdess\u00e4eloa) ennen t\u00e4t\u00e4 \u201censimm\u00e4ist\u00e4 n\u00e4yt\u00f6st\u00e4\u201d, yht\u00e4kki\u00e4 \u00e4\u00e4rioikeiston narratiivissa Srebrenican veril\u00f6ylyn enimm\u00e4kseen islaminuskoiset bosnialaiset ovatkin syyp\u00e4it\u00e4 kansanmurhaansa, ja sotien lopussa, 10 vuotta ensimm\u00e4isten laukausten j\u00e4lkeen h\u00e4vitett\u00e4viksi suunnitellut Kosovon albaanit ovatkin olleet koko sodan alullepanijoita.<\/p>\n
Onkin oikeastaan h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4 huomata, ett\u00e4 vaikka l\u00e4hes kaikilla sodan osapuolilla onkin oma uskontonsa \u2014 serbit ortodokseja, kroaatit katolisia, bosnialaiset ja albaanit muslimeja \u2014 se ei ole ollenkaan sellainen osa tarinaa, johon paikalliset kiinnitt\u00e4isiv\u00e4t oikeastaan mit\u00e4\u00e4n huomiota. Kyll\u00e4, sodan osapuolet ovat kerta toisensa j\u00e4lkeen tuhonneet toistensa uskonnollisia rakennuksia, mutta aina kuulostaa silt\u00e4, ett\u00e4 tuhon kohteena on ollut ihmisryhm\u00e4n historia, heid\u00e4n kulttuurinen perim\u00e4ns\u00e4, ei heid\u00e4n jokap\u00e4iv\u00e4inen uskontonsa. Eiv\u00e4tk\u00e4 uskonnolliset rintamalinjat edes ole keskeisi\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelij\u00f6it\u00e4 — ihminen voi olla islaminuskoinen serbi tai ortodoksinen bosnialainen, sodassa kansallinen identiteetti m\u00e4\u00e4r\u00e4si puolen, ei uskonto.<\/p>\n
Kun er\u00e4\u00e4ss\u00e4 hostellissani yksi muista vieraista yritti kovasti johdatella hostellin omistajaa kertomaan sodasta uskonsotana, t\u00e4m\u00e4 suorastaan loukkaantui. Ei, se ei ollut uskonsota, ei uskonnolla ollut mit\u00e4\u00e4n roolia sodassa, h\u00e4n toisti kerta toisensa j\u00e4lkeen, \u00e4\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 korottaen, se oli sota Slobodan Milosevicin ajamaa serbien diktatuuria vastaan, paikallisen itsehallinnon puolesta. Yksinkertaistus sekin, mutta varmasti l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 sit\u00e4 totuutta, jonka sodan itse el\u00e4neet tuntevat.<\/p>\n
Aloin mietti\u00e4, ett\u00e4 voisi kai Suomenkin sis\u00e4llissodan n\u00e4hd\u00e4 uskonsotana ateististen punaisten ja protestanttisten valkoisten v\u00e4lill\u00e4. Mutta vaikka t\u00e4m\u00e4kin varmasti oli arvomaailmaerona selke\u00e4sti sodan puolia erotteleva tekij\u00e4, joka monelle oli varmasti t\u00e4rke\u00e4kin ero, se on kuitenkin aika ep\u00e4olennainen osa sodan kokonaiskertomusta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Mostarin keskustassa, puiston keskell\u00e4, seisoo Bruce Leen patsas. Patsas seisoo taisteluasennossa, valmiina ottamaan haastajansa vastaan, valmiina m\u00e4tkim\u00e4\u00e4n turpaan ket\u00e4 vain, joka uskoo h\u00e4nelle p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Saman puiston reunalla nousee my\u00f6s synke\u00e4n\u00e4 ja uhkaavana vanhan 8-kerroksisen pankin betoninen ranka, hyl\u00e4ttyn\u00e4, harmaantuneena, graffitien peitt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Tornitalon vanhat lasisein\u00e4t ovat varisseet alas jo vuosikymmeni\u00e4 sitten, ja talon tukirakenteessakin on selkeit\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[2],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/148"}],"collection":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=148"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/148\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":152,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/148\/revisions\/152"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=148"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=148"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=148"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}