Serbialla on imago-ongelma. Kun k\u00e4vin Romaniassa, mietin kerj\u00e4l\u00e4isi\u00e4, mietin rasismia, mietin Ceaucescun ajan laittomia abortteja (luin Wikipediasta, ett\u00e4 Ceaucescun kuoltua Romaniassa tehtiin kolme aborttia jokaista syntynytt\u00e4 lasta kohden). Mutta Serbia? Kun minulle sanotaan Serbia, min\u00e4 mietin kansanmurhaajia, ja min\u00e4 mietin j\u00e4rjestelm\u00e4llisi\u00e4 joukkoraiskauksia. Serbia on Euroopan l\u00e4hihistorian narratiivissa 1990-luvun Natsi-Saksa, \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen paha, syyp\u00e4\u00e4 kaikkeen siihenkin, johon se ei oikeasti ole syyp\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Kun katson kadulla vastaani k\u00e4velevi\u00e4 ihmisi\u00e4, en voi olla ajattelematta jokaisen yli nelikymppisen kohdalla, ett\u00e4 tuokin on ollut mukana siin\u00e4 sis\u00e4llissodassa. Mit\u00e4 kauheuksia he ovat n\u00e4hneet, mit\u00e4 kauheuksia he ovat kokeneet \u2014 ja mit\u00e4 kauheuksia he ovat tehneet? Millaisia demoneja he kantavat sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n? Her\u00e4\u00e4v\u00e4tk\u00f6 he joka y\u00f6 painajaisiin, itkev\u00e4tk\u00f6 he humaltuessaan hirveyksiin hukkunutta nuoruuttaan?<\/p>\n
Ei sota tietenk\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 miss\u00e4\u00e4n n\u00e4y. Netin matkaoppaissa mainostetaan, ett\u00e4 jos kulkee tarpeeksi syv\u00e4lle Belgradin l\u00e4hi\u00f6ihin, niin siell\u00e4 pit\u00e4isi viel\u00e4 olla Naton pommitusten raunioittamia taloja \u2014 mutta makaaberi tuhoturismi l\u00e4hihistorian j\u00e4rjett\u00f6myyksiin ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole se minun juttuni. Haluan tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 muuta t\u00e4m\u00e4 maa on kuin se sotansa, sill\u00e4 johan t\u00e4nne on jo kasvanut ensimm\u00e4iset aikuisetkin jotka ovat syntyneet Naton pommitusten j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Millainen siis Serbia on? Belgrad on ihan samanlainen kuin kaikki muutkin paikat. Kaunis keskusta, pitk\u00e4 k\u00e4velykatu, H&M, MacDonalds, KFC, iso ostoskeskus jossa on Tommy Hilfiger ja Zara ja Desigual, kirkkoja ja linnoitus. Matkailijalle positiivisesti kaikki puhuvat englantia ja kortilla voi maksaa joka paikassa, ja etuk\u00e4teen pelk\u00e4\u00e4m\u00e4ni kyrillinen kirjoituskin rajoittuu l\u00e4hinn\u00e4 vain virallisiin teksteihin. Ei tunnukaan silt\u00e4 kuin olisin taas alle kouluik\u00e4inen, lukutaidoton pikkupoika, jolle kirjoitusmerkit ovat vain salaper\u00e4isi\u00e4 taikasymboleita, vaan tuntuu vain tavalliselta matkailijalta, joka yritt\u00e4\u00e4 ep\u00e4toivoisesti l\u00f6yt\u00e4\u00e4 teksteist\u00e4 edes yksitt\u00e4isi\u00e4 tuttuja sanoja joihin tarttua. Belgradissa voisi helposti unohtaa, ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 kielt\u00e4 ainakin virallisesti kirjoitetaan kyrilisill\u00e4 aakkosilla. Ja silloinkin kuin kyrilisi\u00e4 kirjaimia k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n, ja sille on matkailijalle v\u00e4li\u00e4, alla tai vieress\u00e4 on usein sama teksti englanniksi.<\/p>\n
Kun saavuin bussilla Belgradin bussiasemalle, silloin tunsin palanneeni taas kehitysmaahan. Asema oli ankea ja betoninen, niin kuin suurimmassa osassa Eurooppaa, mutta heti bussin portaitten alla oli ihmisi\u00e4 jonossa repim\u00e4ss\u00e4 minua takseihin. Yksi ei ei riitt\u00e4nyt, toinen houkutteli paikalle vain toisen taksikuskin, ja samaan aikaan yli-innokas kantaja yritti saada minua asettamaan reppuani h\u00e4nen maksulliseen nokkak\u00e4rryyns\u00e4. Miksi ihmeess\u00e4 min\u00e4 haluaisin, ett\u00e4 joku kantaa reppuani nokkak\u00e4rryll\u00e4? Minulla ei ole edes rinkka mukana, sen j\u00e4tin t\u00e4m\u00e4n reissuni ajaksi Budapestiin.<\/p>\n
Kun vastaan viel\u00e4 tuli nuoria miehi\u00e4 kainalosauvoilla hyppien, ja muitakin alaraaja-amputoituja jollaisia harvemmin rauhaisan l\u00e4hihistorian maissa n\u00e4kee, min\u00e4 hetken ajan mietin tulleeni oikeasti mielikuvieni entiseen Jugoslaviaan. Mutta se kesti vain hetken. Ankeaa oli vain bussiasema, mutta sellaisia ne ovat Pariisissa, Roomassa ja jopa Wieniss\u00e4kin. Bussiaseman ulkopuolella h\u00e4mment\u00e4v\u00e4\u00e4 oli se, ett\u00e4 olin palannut jouluun.<\/p>\n
Joulu jatkuu monin paikoin pitk\u00e4lle tammikuuhun, Roomassakin jouluvalot ilmestyiv\u00e4t katukuvaan vasta pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 joulua ennen ja pysyiv\u00e4t joka paikassa helmikuulle asti, ja muistan kuinka sek\u00e4 Miskolcissa 14 vuotta sitten ja Laroque-des-Alberesiss\u00e4 seitsem\u00e4n vuotta sitten jouluvalot olivat paikoillaan l\u00e4pi vuoden, mutta vain suurimman osan ajasta pimein\u00e4. Mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vastaani kulki joulupukkeja, jotka yleens\u00e4 on rajattu tiukasti joulun ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, ellei per\u00e4ti vain joulukuun kuudenteen, Pyh\u00e4n Nikolauksen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Amerikkalaiset joululaulut raikasivat kaiuttimista, kohta kahden viikon tauon j\u00e4lkeen kun unkarilaiset niihin jo ehtiv\u00e4t kyll\u00e4sty\u00e4, ja kaikkialla oli melkein jouluisempaa kuin itse jouluna (vain lumi ja pakkanen puuttuivat).<\/p>\n
Ei se minua loputtomasti h\u00e4mment\u00e4nyt. Toki suomalainen ven\u00e4l\u00e4isen joulun tuntee kun sellaisen n\u00e4kee (tai kai se ortodoksinen oikeaoppisesti on), mutta kun joululle kerran oli jo sanonut hyv\u00e4stit, niin sen yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 paluu vain viiden tunnin bussimatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4si hieman huvittamaan. Jos oikein tykk\u00e4\u00e4 joulusta, niin sopivasti maailmaa kiert\u00e4m\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 voi optimoida jatkumaan ja jatkumaan. Voi aloittaa ihan Suomesta, jossa joulukoristeet tulevat kauppoihin ja joululaulut alkavat raikaamaan jo tukevasti lokakuun puolella, ja sitten matkustella joulun toisensa per\u00e4\u00e4n pitkin Eurooppaa. Etenkin Serbiassa ne pukit n\u00e4yttiv\u00e4t kovin tutuilta, ihan samanlaisilta jouluperinteilt\u00e4 kuin Nyky-Suomessakin, niin ei pid\u00e4 joutua ihmettelem\u00e4\u00e4n italialaisten Befana-noitia tai espanjalaisten it\u00e4m\u00e4\u00e4n tiet\u00e4j\u00e4 -kulkueita.<\/p>\n
K\u00e4velykadulla oli my\u00f6s lukuisia ilahduttavan hyv\u00e4tasoisia katumuusikkoja. Kaukana ne Cluj-Napocan kahta nuottia mukamas soittavat kerj\u00e4l\u00e4iset, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 hanuristit vetiv\u00e4t virtuoosimaisia sooloja ja kaunis\u00e4\u00e4niset laulajattaret kaunistivat s\u00e4est\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 iltaa surumielisen kuuloisilla balladeilla. Tietysti se yksi ja ainoa sotaan liittym\u00e4t\u00f6n asia, jonka t\u00e4st\u00e4 alueesta olen tiennyt, on ollut alueen voimakas ja tunnelmallinen musiikkikulttuuri, jota Emir Kusturica on elokuvissaan (ja musiikkiprojekteissaan) tuonut maailman tietouteen, ja olinkin ilahtunut, kuinka katumuusikkojen musiikki edusti my\u00f6s sit\u00e4 \u00e4\u00e4nimaailmaa. Kyll\u00e4 he tietysti soittivat my\u00f6s Knocking on Heaven’s Dooria ja Hotel Californiaa, mutta ne ovat yht\u00e4 kiinte\u00e4 osa l\u00e4nsimaista kaupunkia kuin se H&M tai Burger King, joten ei niihin sen kummemmin jaksa kiinnitt\u00e4\u00e4 edes huomiota.<\/p>\n
Kun k\u00e4velykeskustasta siirtyi et\u00e4\u00e4mm\u00e4s, siell\u00e4 alkoi n\u00e4ky\u00e4 menneen vaurauden j\u00e4lki\u00e4. Hyl\u00e4ttyj\u00e4 ja unohtuneita laivoja Tonavan rannassa, betonisia ravintoloita, jotka ovat 30 vuotta sitten olleet varmasti olleet vauraiden ja eliitin suosikkeja, mutta nyt ovat vain surullisesti rappeutuneita. Yksityiskohdista n\u00e4kee, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on taas palautumassa, rappioituneiden laivojen keskelle on noussut ja on nousemassa uusia ja hienoja ravintola- ja majoituslaivoja, mutta jossain v\u00e4liss\u00e4 on ollut musta aukko. Nykytaiteen museossa salakuuntelin joidenkin yksityist\u00e4 opastuskierrosta, josta kuuntelemani osuus keskittyi l\u00e4hinn\u00e4 siihen, kuinka museo on ollut vuosikymmeni\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 unohdettuna, varattomana ja heitteill\u00e4, ja kuinka se ihan vastik\u00e4\u00e4n on remontoitu taas k\u00e4ytt\u00f6kuntoon.<\/p>\n
Mutta se museo loi uskoa Serbian tulevaisuuteen. Belgradin nykytaiteen museo on kriittinen Serbian l\u00e4himenneisyytt\u00e4 ja nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4 kohtaan. Siin\u00e4 miss\u00e4 muualla t\u00f6rm\u00e4\u00e4 historiantulkintaan, jonka mukaan 1990-luvulla Serbit ihan vain viattomina ja kilttein\u00e4 eliv\u00e4t omaa arkista el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 kunnes Naton terroristit tulivat ja ihan syytt\u00e4 suotta pommittivat pikkulapsia, taidemuseossa oli objektiivisempi tulkinta maasta sodan jaloissa (ei kai sodat ole kansakuntien syyt\u00e4, olivat ne sitten aloittajia tai altavastaajia, sodan uhreiksi kaikki lopulta p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t), ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen korruptoituneesta yksityist\u00e4misaallosta. Sellaisesta, jossa tehtaat ja maatilat hankitaan itselle v\u00e4\u00e4ryydell\u00e4 ja valheella, ja sitten vain myyd\u00e4\u00e4n lihoiksi nopeiden kertavoittojen toivossa, mink\u00e4\u00e4nlaisesta jatkuvuudesta v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Sellaisesta yksityist\u00e4misest\u00e4, josta syntyy romahtaneita valtioita ilman tulevaisuutta, ei sellaisesta l\u00e4hinn\u00e4 vain v\u00e4h\u00e4n harmittavasta ja turhasta ulkoistamisvimmasta kuin mist\u00e4 Suomessa on viimeiset vuosikymmenet k\u00e4rsitty.<\/p>\n
Mutta Belgrad on helppo. Olen nyt jo monta p\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja monen monta tuntia, yritt\u00e4nyt suunnitella itselleni toteuttamiskelpoista matkasuunnitelmaa entisen Jugoslavian alueelle, ja toistaiseksi olen saanut selville l\u00e4hinn\u00e4 sen, ett\u00e4 Kroatiassa on helppo matkustaa, ja ett\u00e4 Belgradista p\u00e4\u00e4see bussilla mihin vain. Mutta jos sattuu olemaan Belgradin ulkopuolella, ja jos sattuu haluamaan matkustaa it\u00e4-l\u00e4nsi -suunnassa vaikkapa Makedoniasta Montenegroon, niin vaihtoehdot ovat v\u00e4hiss\u00e4. Kahdensadan kilometrin matkoihin luvataan menev\u00e4t kahdeksan tuntia, kolmenkymmenen kilometrin matkoihin tunti, eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 edes sis\u00e4ll\u00e4 pitki\u00e4 jonotuksia rajoja ylitt\u00e4ess\u00e4. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4isi matkustaa lentokoneella, tai omalla autolla, ja ilman mink\u00e4\u00e4nlaista aikataulua.<\/p>\n
Nyt olen Ni\u0161iss\u00e4, jonne tulin l\u00e4hinn\u00e4 siksi, ett\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n onnistuin keksim\u00e4\u00e4n, kuinka t\u00e4nne p\u00e4\u00e4see, ja kuinka t\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4\u00e4see pois. Yhden illan oleskelun perusteella t\u00e4m\u00e4 on taas niit\u00e4 kaupunkeja, johon ei kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n oikein ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 koskaan tulla, ellei sitten satu t\u00e4nne syntym\u00e4\u00e4n tai t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 saamaan, mutta onhan n\u00e4it\u00e4kin mielenkiintoista aina n\u00e4hd\u00e4. Ainakin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on viel\u00e4 kolmekymment\u00e4 vuotta vanha autokanta ja kaupunki on rappeutunut ja likainen niin kuin Miskolc nelj\u00e4toista vuotta sitten.<\/p>\n
Itse asiassa joiltain osin tunsin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 enemm\u00e4n palanneeni nuoruuteni Miskolciin kuin varsinaisesti itse Miskolcissa.<\/p>\n
Mutta matka on vasta aluillaan. Tuskin tulen mihink\u00e4\u00e4n erityisen ihanaan paikkaan p\u00e4\u00e4tym\u00e4\u00e4n, vaikka muutamia potentiaalisesti hurmaavia olenkin alustavaan matkasuunnitelmaani yritt\u00e4nyt noukkia (mik\u00e4li niihin on jotenkin mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4). P\u00e4\u00e4dyin mihin p\u00e4\u00e4dyin, tein mit\u00e4 tein, niin sen voin kuitenkin jo nyt sanoa, ett\u00e4 n\u00e4iden p\u00e4ivien j\u00e4lkeen kun ajattelen entist\u00e4 Jugoslaviaa, tulen miettim\u00e4\u00e4n muutakin kuin kansanmurhia ja ihmisel\u00e4imen syvint\u00e4 julmuutta.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Serbialla on imago-ongelma. Kun k\u00e4vin Romaniassa, mietin kerj\u00e4l\u00e4isi\u00e4, mietin rasismia, mietin Ceaucescun ajan laittomia abortteja (luin Wikipediasta, ett\u00e4 Ceaucescun kuoltua Romaniassa tehtiin kolme aborttia jokaista syntynytt\u00e4 lasta kohden). Mutta Serbia? Kun minulle sanotaan Serbia, min\u00e4 mietin kansanmurhaajia, ja min\u00e4 mietin j\u00e4rjestelm\u00e4llisi\u00e4 joukkoraiskauksia. Serbia on Euroopan l\u00e4hihistorian narratiivissa 1990-luvun Natsi-Saksa, \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen paha, syyp\u00e4\u00e4 kaikkeen siihenkin, johon […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":139,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[2],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/136"}],"collection":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=136"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/136\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":140,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/136\/revisions\/140"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media\/139"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=136"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=136"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=136"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}