Vuosituhat oli saavuttamassa t\u00e4ysi-ik\u00e4isyytt\u00e4\u00e4n, ja min\u00e4 olin k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 Budapestin kaduilla. Kello oli vasta puoli kymmenen, mutta raketit olivat paukkuneet kaikkialla jo tunteja, elleiv\u00e4t p\u00e4ivi\u00e4. Kaduilla leijaileva ruudinkatku k\u00e4vi kurkkuuni, ja savu peitti n\u00e4kyvyytt\u00e4, Tonavaa kohti l\u00e4hestyess\u00e4 sekoittuen joelta nousevaan sumuun.<\/p>\n
En viihtynyt Budapestin illassa. Ihmisi\u00e4 oli liikaa kaupungin kapeilla kaduilla, he olivat meluisia \u2014 paitsi paukkupommeineen my\u00f6s torvineen ja yleisine \u00e4l\u00e4m\u00f6l\u00f6ineen \u2014 ja suuri osa heist\u00e4 oli silmin n\u00e4hden humalassa. Juttelimme t\u00e4st\u00e4 edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Melindan kanssa. Ilmeisesti h\u00e4n jakaa inhoni v\u00e4enpaljouksia kohtaan, kertomansa perusteella viel\u00e4 voimakkaammin kuin min\u00e4. H\u00e4n muisti sen piirteen minusta, mik\u00e4 yll\u00e4tti. En tied\u00e4, oliko h\u00e4n valmistautunut j\u00e4lleenn\u00e4kemiseemme lukemalla kaikki vuosien varrella vaihtamamme s\u00e4hk\u00f6postit ja Facebook-viestit l\u00e4pi, vai onko h\u00e4nell\u00e4 vain h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4 muisti. Min\u00e4 muistin h\u00e4nest\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 sen, ett\u00e4 nelj\u00e4toista vuotta sitten h\u00e4n oli joskus maininnut pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 leijonista. Enk\u00e4 ole varma, onko sek\u00e4\u00e4n oikea muisto. Ehk\u00e4 se oli joku muu.<\/p>\n
Siit\u00e4 onkin jo aikaa, kun olen viimeksi viett\u00e4nyt uuttavuotta it\u00e4isen juomakulttuurin alueella. Siis niin, ett\u00e4 olisin viett\u00e4nyt sit\u00e4 jossain julkisessa paikassa, muiden kuin l\u00e4himpien perheenj\u00e4senten kanssa. Olisiko ollut per\u00e4ti vuosituhanteen vaihde?<\/p>\n
Muistan kun vuosituhat vaihtui. Tai tuhatluku, jos haluaa nipottaa. Olin Puolangalla, olin Paljakassa, paikallisessa laskettelukeskuksessa. Siell\u00e4 oli puolankalaiseksi iso ja valtava ilotulitus, eli sellainen vaatimaton ja mukavankokoinen, etenkin verrattuna niihin loputtomiin ylily\u00f6nteihin, joita tuona uutenavuotena pitkin maailmaan ammuttiin. Ilotulituksen oli kuulemma tarkoitus p\u00e4\u00e4tty\u00e4 suureen loppuhuipentumaan, laskettelurinteeseen syttyviin suuriin, palaviin numeroihin: \u201c2000\u201d. Mutta totta kai se ep\u00e4onnistui, tietysti, miten muuten olisikaan voinut k\u00e4yd\u00e4, Puolangalla, pessimismin p\u00e4\u00e4kaupungissa. Rinteess\u00e4 p\u00f6l\u00e4hti vain iso tussahdus, sin\u00e4ns\u00e4 vaikuttava pieni sienipilvi, mutta huipentumaksi aika antiklimaattinen. Miksi edes yrittiv\u00e4t?<\/p>\n
Oliko t\u00e4m\u00e4 my\u00f6s se vuosi, jolloin Paljakassa kyyditsin er\u00e4st\u00e4 lomailijaa m\u00f6killeen, ja tuon kymmenminuuttisen matkan ajan h\u00e4n kyseli autoradioni merkki\u00e4 ja mallia ja kertoili tarinoita autoradioiden varastamisesta? \u201cEn min\u00e4, mutta jotkut minun kaverit\u201d, h\u00e4n oikeasti sanoi jossain v\u00e4liss\u00e4 kun katsahdin h\u00e4neen ep\u00e4ilev\u00e4sti. Ehk\u00e4 se on edellinen vuosi. Silloinkin olin Paljakassa autokuskina. Pudotin auton avaimet er\u00e4\u00e4n mokin laudoituksen v\u00e4liin, ja sitten sit\u00e4 yritettiin onkia sielt\u00e4 porukalla kymmeni\u00e4 minuutteja, ehk\u00e4 toista tuntiakin. Tietysti suuri osa avustajistani oli ymp\u00e4rip\u00e4iss\u00e4\u00e4n, ja heist\u00e4 oli enemm\u00e4n haittaa kuin hy\u00f6ty\u00e4. Sen muistan, ja muistan varmuudella vuodenkin.<\/p>\n
Olen miettinyt muistiani paljon nyt kun olen taas palannut Unkariin. Muistiini nousee aina yht\u00e4kkisi\u00e4 katkelmia vuosien takaa, joista v\u00e4lill\u00e4 saan kiinni, ja pystyn kaivamalla kaivamaan esiin lis\u00e4\u00e4 yksityiskohtia, ja v\u00e4lill\u00e4 en. P\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen Melindan tapaamista k\u00e4veleskelin kaupungilla, ja satuin yhteen Budapestin suurista ja kauniista toista sataa vuotta vanhoista kauppahalleista. Yht\u00e4kki\u00e4 muistin, ett\u00e4 olen ollut siell\u00e4 ennenkin, ja muistin ett\u00e4 Melinda oli siell\u00e4 my\u00f6s. Etsin sielt\u00e4 matkamuistoja, sen muistan. Senkin muistan, etten l\u00f6yt\u00e4nyt. Silloin matkamuistomyym\u00e4l\u00f6it\u00e4 oli v\u00e4hemm\u00e4n kuin nyt, nyt koko yl\u00e4kerran parvi oli varattu l\u00e4hes vain ja ainoastaan turistikr\u00e4\u00e4s\u00e4lle, mutta aivan kuten nytkin, silloinkin l\u00e4hes kaikissa matkamuistoissa luki Budapest. En min\u00e4 halunnut Budapest -muistoa, minun Unkarini oli silloin Miskolc.<\/p>\n
Mutta miksi Melinda oli siell\u00e4? Oliko Melinda siell\u00e4? Minulla ei ole muuten mink\u00e4\u00e4nlaista muistikuvaa, ett\u00e4 olisin koskaan ollut Budapestiss\u00e4 Melindan kanssa. Ja ket\u00e4 muita oli mukana? En varmasti ollut Melindan kanssa siell\u00e4 kahdestaan. En muista, ett\u00e4 olisin koskaan ollut Melindan kanssa miss\u00e4\u00e4n kahdestaan \u2014 ennen kuin nyt, loppuvuonna 2017.<\/p>\n
Kysyin Melindalta, voiko muistoni pit\u00e4\u00e4 paikkaansa. H\u00e4n sanoi muistavansa, ett\u00e4 olisi joskus jossain Budapestiss\u00e4 esitellyt jotain kauppahallia jollekulle, ja ihan vain loogisesti p\u00e4\u00e4ttelem\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n tuli siihen johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen, ett\u00e4 sen jonkun t\u00e4ytyi olla joku meist\u00e4 Miskolcin vaihto-opiskelijoista. Miksi muuten h\u00e4n olisi esitellyt kenellek\u00e4\u00e4n tyypillisi\u00e4 unkarilaisia ruokia? Mutta en kysellyt enemp\u00e4\u00e4, juttumme siirtyi luontevasti seuraavaan aiheeseen. Miten p\u00e4\u00e4dyimme siihen kauppahalliin? Mist\u00e4 Melinda putkahti Budapestiin? Matkustimmeko sinne yht\u00e4 matkaa vai tapasimmeko siell\u00e4? Melinda sanoi, ett\u00e4 Yannis olisi ollut my\u00f6s mukana \u2014 mik\u00e4 on luultavaa, en muista k\u00e4yneeni silloin mill\u00e4\u00e4n pidemm\u00e4ll\u00e4 reissulla, ett\u00e4 Yannis ei olisi ollut yhten\u00e4 mukana. Mutta oliko muita? Ja miss\u00e4 yhteydess\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on tapahtunut?<\/p>\n
\u00c4h. Ei voi muistaa.<\/p>\n
Budapestin keskusta uudenvuodenaattona puolestaan toi mieleeni Kundapuran, tuon pienen kyl\u00e4n Intian Karnatakan rannikolla. Siell\u00e4kin oli juhlap\u00e4ivin\u00e4 ihan hirve\u00e4sti ihmisi\u00e4 liikkeell\u00e4 \u2014 ja Intiassa juhlap\u00e4ivi\u00e4 on paljon ja usein \u2014 ja raketteja ammuttiin koko ajan joka puolella. Ei v\u00e4litetty turvav\u00e4lineist\u00e4, turvaet\u00e4isyyksist\u00e4, koirien hyvinvoinnista, ei, raketteja ammuttiin mist\u00e4 vain milloin vain. Lapset paukuttelivat kiinanpommejaan rajoituksetta, raketteja ammuttiin ilmaan v\u00e4enpaljouden keskelt\u00e4 ohikulkijoita asiasta edes varoittamatta, rakettien r\u00e4j\u00e4hdyksist\u00e4 j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neet muovi- ja pahviosat satelivat niskaan miss\u00e4 ikin\u00e4 k\u00e4velikin. Sellainen oli Intia diwalina 2007, sellainen oli Unkari uutenavuotena 2018.<\/p>\n
Siit\u00e4kin on jo yksitoista vuotta. Huh.<\/p>\n
Ei niin, etteik\u00f6 tuntuisi, kuin se kaikki olisi tapahtunut kaksi el\u00e4m\u00e4\u00e4 sitten jollekulle muulle, mutta silti. Aika kuluu. Sit\u00e4 Melindakin p\u00e4ivitteli: Voiko siit\u00e4 tosiaan olla jo 14 vuotta kun viimeksi tapasimme. On siit\u00e4, min\u00e4 sanoin. Ja kyll\u00e4 siit\u00e4 voikin olla. 14 vuotta on pitk\u00e4 aika, melkein yhden aikuistumisen pituinen, ja silt\u00e4 se minusta kyll\u00e4 tuntuukin. Se Kimmo, joka oli aikoinaan Miskolcissa, ei ole se sama Kimmo, joka nyt istui Melindan kanssa tuossa Hare Krishnojen py\u00f6ritt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kasvisravintolassa. Ei milt\u00e4\u00e4n osin. Eih\u00e4n se ollut viel\u00e4 edes kasvissy\u00f6j\u00e4.<\/p>\n
Ajan kulumista ja muistojen haalistumista min\u00e4 tietysti mietin my\u00f6s ennen tapaamistani Melindan kanssa. Seisoskelin Westendin kauppakeskuksessa siin\u00e4 kohdassa mihin olimme sopineet tapaamisemme, lueskelin kauppakeskuksen langattomasta netist\u00e4 Suomen uutisia ja kavereideni ja puolituttujeni kuulumisia Facebookista, ja muistelin, mit\u00e4 Melindasta muistinkaan. Muistin asioita, joita me olimme tehneet, paikkoja, joissa olimme k\u00e4yneet. Muistin kuinka k\u00e4vimme Debreceniss\u00e4 h\u00e4nen vanhassa koulussaan, jossa h\u00e4n upposi nostalgiaan johon me muut emme voineet osallistua, muistan k\u00e4yneeni joskus koripallopeliss\u00e4 h\u00e4nen ja h\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa, muistan, ett\u00e4 h\u00e4n auttoi meit\u00e4 jollain niist\u00e4 loputtomista byrokratiareissuistamme, joilla etsimme oikeaa paikkaa saadaksemme opiskelijaviisumiimme vaaditun leiman. Mutta kuka h\u00e4n oli? Muistan toki, ett\u00e4 h\u00e4n oli miellytt\u00e4v\u00e4 ja yst\u00e4v\u00e4llinen ja avulias ihminen, mutta mist\u00e4 h\u00e4n piti, mist\u00e4 ei pit\u00e4nyt? Paitsi leijonista. Ehk\u00e4 se ei tullut koskaan puheeksi.<\/p>\n
Eik\u00e4 sill\u00e4 tietysti ole mit\u00e4\u00e4n v\u00e4li\u00e4k\u00e4\u00e4n. Siit\u00e4 on 14 vuotta. Siin\u00e4 ajassa ehtii muuttua jo moneen kertaan, etenkin nuorena. Tykk\u00e4\u00e4miset ehtiv\u00e4t heitell\u00e4 laidasta laitaan, vaatemaun t\u00e4ytyykin muuttua (mik\u00e4\u00e4n ei n\u00e4yt\u00e4 nolommalta kuin 15 vuotta vanha muoti), tuskin h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 en\u00e4\u00e4 niist\u00e4 leijonistakaan. Liek\u00f6 edes muistaa pit\u00e4neens\u00e4? 23-vuotiaana sit\u00e4 odottaa el\u00e4m\u00e4n alkamista ja suunnittelee kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 tulee aikuisena sitten tekem\u00e4\u00e4n, 37-vuotiaana el\u00e4m\u00e4 on ehtinyt jo jatkuakin jonkin aikaa, ja aikuistuessaan on huomannut, ett\u00e4 juuri mit\u00e4\u00e4n siit\u00e4, mit\u00e4 nuorempana odotti, ei olekaan tapahtunut. Ja sekin, mik\u00e4 on tapahtunut, onkin ollut t\u00e4ysin erilaista kuin millaiseksi sen kuvitteli.<\/p>\n
Keskiy\u00f6n l\u00e4hestyess\u00e4 ihmiset alkoivat ker\u00e4\u00e4nty\u00e4 Tonavan rantaan, tuhannet ihmiset, niin turistit kuin unkarilaisetkin. Min\u00e4kin menin heid\u00e4n per\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 olisi se paikka, jossa uusi vuosi otetaan vastaan. Ehk\u00e4 Budan palatsilta, joen toiselta puolelta kukkulan p\u00e4\u00e4lt\u00e4, ammutaan kaupungin suuri ja virallinen ilotulitus. En tiennyt, netin lukuisat Uusi vuosi Budapestiss\u00e4 -mainossivustot olivat hyvin vaitonaisia asiasta. Ilotulitusta oli kuitenkin koko ajan kuulunut ja n\u00e4kynyt joka puolelta.<\/p>\n
Keskiy\u00f6 saapui. M\u00f6lin\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyi. Minulla ei ollut kelloa, mutta jollain hetkell\u00e4 kaikki alkoivat huutaa ja puhaltaa torviinsa, ja sitten \u2014 ei mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Ymp\u00e4rill\u00e4 py\u00f6riv\u00e4n ilotulituksen m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei lis\u00e4\u00e4ntynyt mill\u00e4\u00e4n tavoin. Tonavan vastakkaiselta puolelta, Budan puolelta, ei n\u00e4kynyt kuin yksitt\u00e4isi\u00e4 raketteja. Miksi kaikki kokoontuivat t\u00e4nne? Vieress\u00e4ni seisoi jotain intialaisen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 turisteja, k\u00e4nnyk\u00e4t ojossa kuvaamassa Budan palatsia, odottaen ett\u00e4 siell\u00e4 alkaisi tapahtua. Minuutin j\u00e4lkeen he alkoivat katsella toisiaan, laskivat k\u00e4nnykk\u00e4ns\u00e4 alas ja totesivat, ett\u00e4 ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tapahdu. Antikliimaksi, kuin vuosituhannen vaihteen ilotulitus Puolangalla.<\/p>\n
Uudenvuoden aatonaattona nojailin kauppakeskuksen keskuskaiteeseen, ja j\u00e4nnitin tunnistaisinko Melindaa kun h\u00e4n tulee. Mietin, miten keskustelumme l\u00e4htisi sujumaan. 14 vuotta on pitk\u00e4 tauko ihmissuhteessa, vaikka sen aikana olisikin parikymment\u00e4 viesti\u00e4 netiss\u00e4 vaihtanut. Mutta en ollut erityisen huolissani. T\u00e4m\u00e4 ei ollut ensimm\u00e4inen kerta, kun olen vanhaa tuttavaa tapaamassa. Aina ne ovat sujuneet hyvin.<\/p>\n
Eik\u00e4 minun edes pit\u00e4nyt tunnistaa Melindaa. H\u00e4n tunnisti minut. Ja viel\u00e4 takaap\u00e4in. Kai se auttaa, ett\u00e4 olen edelleen lyhyt niin kuin aina ennenkin, ja seisoin oikeassa paikassa.<\/p>\n
Ja me menimme sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, ja siirryimme sielt\u00e4 kahvilaan, ja kuusi tuntia juteltuamme ja juoruituamme saatoin h\u00e4net junaan ja toivottelimme toisillemme, ett\u00e4 n\u00e4kisimme seuraavan kerran alle 14 vuodessa.<\/p>\n
Uusi vuosi 2018 Budapestiss\u00e4 oli tympe\u00e4 ja antiklimaattinen. K\u00e4velin takaisin asunnolle humalaisten ihmismassojen v\u00e4list\u00e4 puikkelehtien, kaikkialla levinneit\u00e4 loputtomia roskia talloen, loputtomasta rikinkatkusta kakoen. T\u00e4ss\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n tarinaa. T\u00e4ss\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n muistettavaa. T\u00e4m\u00e4 on vain yksitt\u00e4isi\u00e4 faktoja el\u00e4m\u00e4n varrelta: Yhden uudenvuoden kerran vietin Budapestiss\u00e4kin. Eip\u00e4 siit\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt muuta kerrottavaa.<\/p>\n
Mutta Melindaa oli mukava n\u00e4hd\u00e4. Siit\u00e4 voin jo nyt sanoa, ett\u00e4 se on t\u00e4m\u00e4ntalvisen matkani kohokohtia, ja jotain, jota voin muistella viel\u00e4 vuosien ajan j\u00e4lkeenp\u00e4inkin. Jo itsess\u00e4\u00e4n yhden Unkarin-matkan arvoista. Mutta mit\u00e4 muistan siit\u00e4 14 vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4?<\/p>\n
T\u00e4ll\u00e4 kertaa emme puhuneet edes leijonista.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Vuosituhat oli saavuttamassa t\u00e4ysi-ik\u00e4isyytt\u00e4\u00e4n, ja min\u00e4 olin k\u00e4velem\u00e4ss\u00e4 Budapestin kaduilla. Kello oli vasta puoli kymmenen, mutta raketit olivat paukkuneet kaikkialla jo tunteja, elleiv\u00e4t p\u00e4ivi\u00e4. Kaduilla leijaileva ruudinkatku k\u00e4vi kurkkuuni, ja savu peitti n\u00e4kyvyytt\u00e4, Tonavaa kohti l\u00e4hestyess\u00e4 sekoittuen joelta nousevaan sumuun. En viihtynyt Budapestin illassa. Ihmisi\u00e4 oli liikaa kaupungin kapeilla kaduilla, he olivat meluisia \u2014 paitsi […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[2],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/132"}],"collection":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=132"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/132\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":135,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/132\/revisions\/135"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=132"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=132"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=132"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}