Majapaikkani j\u00e4rjestytty\u00e4 ensimm\u00e4iseksi menin Szinvaparkin yl\u00e4kertaan. Sama tuttu py\u00f6r\u00f6ovi, samat rappusiin maalatut opastekyltit, sama lasisein\u00e4n viereen ahdettu liukuportaat. Onneksi olin yksin. Kukaan ei joutunut kuuntelemaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00f6nt\u00e4 nostalgista hehkutustani. N\u00e4m\u00e4 liukuportaat min\u00e4 muistan! T\u00e4m\u00e4 sein\u00e4 on ihan samann\u00e4k\u00f6inen kuin ennenkin! T\u00e4ss\u00e4 oli ennen kreikkalainen ravintola, mutta nyt siin\u00e4 on joku askartelukauppa! T\u00e4st\u00e4 kirjakaupasta min\u00e4 ostin englanninkielist\u00e4 kirjallisuutta, t\u00e4ss\u00e4 kohti oli kirjahylly, jonka t\u00e4ll\u00e4 puolella oli vieraskieliset kirjat! T\u00e4ll\u00e4 bussipys\u00e4kill\u00e4 me kerran odotettiin my\u00f6h\u00e4\u00e4n illalla bussia! P\u00e4\u00e4ni tulvi t\u00e4yteen hetki\u00e4 ja kuvia, jotka eiv\u00e4t suurimmaksi osaksi muodostaneet mink\u00e4\u00e4nlaista tarinaa, vaan vain tunnelmia ja tuntemuksia. Se oli tuttuuden tunnetta, tunnetta ett\u00e4 olen ollut t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ennenkin. Ei se ket\u00e4\u00e4n sellaista olisi voinut kiinnostaa, joka ei ole kokemuksiani jakanut.<\/p>\n
Szinvaparkin yl\u00e4kerta oli remontoitu uusiksi. Tai sitten en vain muistanut, milt\u00e4 se n\u00e4ytti. Samoja ruokatiskej\u00e4 oli samoissa paikoissa, unkarilainen arkiruoka nurkassa, kreikkalainen tiski keskell\u00e4, kiinalainen ravintola oikealla puolella. Pari uutta ja paremman n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 ruokapaikkaa oli tullut lis\u00e4ksi. K\u00e4velin kreikkalaiselle tiskille. 14 vuotta sitten olin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 muistaakseni sy\u00f6nyt useimmiten kiinalaista ruokaa, mutta silloin olin viel\u00e4 lihansy\u00f6j\u00e4, eik\u00e4 tiskill\u00e4 en\u00e4\u00e4 ollut minulle mit\u00e4\u00e4n vaihtoehtoja. Tervehdin tiskin takana seissytt\u00e4 keski-ik\u00e4ist\u00e4 naista, ja kysyin puhuuko h\u00e4n englantia. Muistoissani 14 vuoden takaa t\u00e4m\u00e4 kysymys yleens\u00e4 aina aiheutti ihmisiss\u00e4 paniikkia, pariinkin kertaan muistan, ett\u00e4 asiakaspalvelija ihan oikeasti k\u00e4veli pois jos yritin asioida englanniksi, ja kerran er\u00e4s nuori nainen, h\u00e4n ty\u00f6skenteli siin\u00e4 kiinalaisen ruuan tiskill\u00e4, h\u00e4n kumartui ja meni piiloon tiskin taakse. Vitsin\u00e4 tosin, kyll\u00e4 h\u00e4n sielt\u00e4 pian yl\u00f6s nousi ja antoi minulle ruokani. Mutta nyt, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja t\u00e4n\u00e4\u00e4n, t\u00e4m\u00e4 nainen hymyili minulle kauneimman asiakaspalveluhymyns\u00e4 ja sanoi saksaksi minulle puhuvansa saksaa. Sitten h\u00e4n kaivoi englanninkielisen menun tiskin alta, ja yst\u00e4v\u00e4llisesti hymyillen tein tilauksen saksan, unkarin ja sormilla osoittamisen sekoituksella.<\/p>\n
Mit\u00e4 ne ovat tehneet minun Miskolcilleni? Yst\u00e4v\u00e4llisesti hymyilevi\u00e4, kielitaitoisia asiakaspalvelijoita?<\/p>\n
Seuraavana aamuna l\u00e4hdin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n yliopistolle. Matka keskustasta ei ole pitk\u00e4, viitisen kilometri\u00e4, mutta muistan k\u00e4velleeni sen vain kerran. Se, mink\u00e4 olin Miskolcista unohtanut, oli kuinka kaunis kaupunki t\u00e4m\u00e4 onkaan. Tai, korjaan: Kuinka kaunis kaupunki t\u00e4st\u00e4 voisi tullakaan vain pienell\u00e4 vaivalla. Onhan Miskolcin keskusta kauniimpi kuin yhdenk\u00e4\u00e4n suomalaisen kaupungin keskusta. Kauniita 1800-1900 -luvun taitteen rakennuksia, nyt vuonna 2017 jo suurelta osin julkisivuremontoituina. Rumimmillaan Miskolc n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ihan Suomelta, betonielementtitalol\u00e4hi\u00f6ineen, tai Suomelta, jota ei ole remontoitu sitten rakentamisen. Kerrostaloissa on edelleen ne 1970-luvun henkiset, tulehtuneen virtsan v\u00e4riset lasit parvekkeilla. En ymm\u00e4rt\u00e4nyt sit\u00e4 nelj\u00e4toista vuotta sitten, eiv\u00e4tk\u00e4 nuo v\u00e4rit ole tulleet muotiin viel\u00e4k\u00e4\u00e4n (eiv\u00e4tk\u00e4 toivottavasti tulekaan).<\/p>\n
Mutta kun puhuin Miskolcin kauneudesta, en tarkoittanut keskustan taloja, tarkoitin luonnonymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 l\u00e4tt\u00e4n\u00e4n tasaisessa ja tyls\u00e4ss\u00e4 Unkarissa Miskolc on rakennettu laaksoon kauniisti kumpuilevien m\u00e4kien v\u00e4liin. Jos joku vain vet\u00e4isi puskutraktorilla sile\u00e4ksi muutaman betonil\u00e4hi\u00f6n ja vanhan rautasulattamon tornin, Miskolc voisi olla piilotettu helmi.<\/p>\n
Saavuin yliopistolle, ja muistin, miksi olin unohtanut Miskolcin kauneuden. Yliopiston kampuksella siit\u00e4 ei ole j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n. K\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, UFO:ksi kutsuttu betoninen liikuntahalli, 1960-lukulaisia kerrostaloja, joiden seini\u00e4 on koristeltu parhaan sosialistisen realismin mukaisilla patsailla. Kampuksen julmin rakennus, k\u00e4ytt\u00f6kiellossa ollut kerrostalo on purettu \u2014 mutta kiitett\u00e4v\u00e4sti sen tilalle on rakennettu aivan yht\u00e4 ruma talo, joskin huomattavasti matalampi sellainen. Koko kampusta taustoittaa Avasin kukkulan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 nouseva j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4 betonil\u00e4hi\u00f6, muistuttamassa, ett\u00e4 vaikka Suomi onkin ruma, niin suomalaisen rumuuden mittakaava on sent\u00e4\u00e4n hallitumpaa kuin sosialistisen It\u00e4-Euroopan.<\/p>\n
T\u00e4st\u00e4 huolimatta kampuksella oli vain v\u00e4h\u00e4n nostalgiaa. Olen ehdottoman ja yksiselitteisen EU-my\u00f6nteinen ihminen, mutta Miskolcin yliopistolla olin Unionillemme oikeasti vihainen. Kurja EU, olet mennyt pilaamaan nostalgiani. Koko yliopisto on t\u00e4ynn\u00e4 isoja tauluja, jossa kerrotaan kuinka se ja se paikka on remontoitu tai rakennettu uusiksi EU:n rahoilla, ja kuinka t\u00e4h\u00e4n ja tuohon projektiin on annettu niin ja noin monta miljoonaa forinttia kehitystukea. Olihan kampusalue toki paljon siistimm\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen, olivathan talot toki kauniimpia ilman vuosikymmenten lika- ja vesivahinkokerroksia. Olihan kampuksen ruokala toki mukavamman n\u00e4k\u00f6inen nyt trendikk\u00e4ine sisustuksineen kuin se nelj\u00e4toista vuotta sitten ollut betonisen kalsea muovituolihelvetti.<\/p>\n
Mutta se ei ollut minun Miskolci egyetemini! Englannin laitoksen kulahtaneen keltaiset sein\u00e4tkin oli maalattu ihan tavallisen valkoisiksi. Juhlasali, jonka muistan olleen synkk\u00e4 ja ankea, olikin nyt valoisa ja miellytt\u00e4v\u00e4. Kirjaston aula, joka oli ennen ankean kalsea byrokraattis-sosialistinen palvelutiski, olikin nyt leppoisa kahvila, jossa nuoriso luki viimeisiin tentteihins\u00e4 ennen joululomaa. Puita oli kaadettu, alue oli nyt paljon valoisampi. Uusia puita oli istutettu, mutta ne olivat viel\u00e4 pieni\u00e4. Joitain uusia patsaita oli tullut. Monia uusia talojakin. Joka paikkaan oli rakennettu uudet isot py\u00f6r\u00e4telineet, ja kampusaluetta halkoi uudet hienot py\u00f6r\u00e4tiet. Polkupy\u00f6ri\u00e4 ei sent\u00e4\u00e4n n\u00e4kynyt oikeastaan yht\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
K\u00e4velin vanhalle asuntolarakennukselleni. Asuntola numero 5. En edes tunnistanut paikkaa. Kaadetut puut, puhtaaksi remontoidut sein\u00e4t. Voisin vaikka vannoa, ett\u00e4 talon kattokin oli muuttanut muotoaan. Entinen tasakatto oli saanut kallistukset. En kehdannut menn\u00e4 sis\u00e4\u00e4n. Osin en uskaltanut nostalgiankaan vuoksi: Kuitenkin olisivat tehneet senkin sis\u00e4tiloista miellytt\u00e4v\u00e4t. Ei en\u00e4\u00e4 synkki\u00e4 kylmi\u00e4 k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4, joissa juoksentelee hiiri\u00e4, pieni\u00e4 likaisia keitti\u00f6it\u00e4 jossa on liasta pinttynyt yksitt\u00e4inen p\u00f6yt\u00e4 ja nurkassa pieni liesi. Haluan s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 jotain muistojani.<\/p>\n
Nostalgia on el\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4 tunne, mutta pohjimmiltaan se on kuitenkin aina surumielinen. Se on kaihoisaa ik\u00e4v\u00e4\u00e4 aikaan, joka on mennyt, eik\u00e4 koskaan en\u00e4\u00e4 palaa. Kun min\u00e4 katsoin niit\u00e4 tuttuja ovia ja portaita ja tiess\u00e4 olevia routavaurioita, muistoni lenn\u00e4ttiv\u00e4t minua kerta toisensa j\u00e4lkeen ei niink\u00e4\u00e4n t\u00e4h\u00e4n paikkaan, vaan niihin ihmisiin, joiden kanssa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 olin. Siihen el\u00e4m\u00e4\u00e4n, jota t\u00e4\u00e4ll\u00e4 elin. Ja sit\u00e4h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ole. Min\u00e4 olin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 onnellinen. Nyt vain muistan olleeni t\u00e4\u00e4ll\u00e4 onnellinen.<\/p>\n
K\u00e4velin takaisin keskustaan reitii\u00e4, jota en ollut koskaan k\u00e4vellyt. Se kulki kuraisia hiekkateit\u00e4 pitkin, huonokuntoisten omakotitalojen ohi. Muistan, kuinka kauhistelin aikoinani miskolcilaista k\u00f6yhyytt\u00e4. N\u00e4it\u00e4 samoja alueita ja niiden huonoa kuntoa. Nyttemmin olen k\u00e4ynyt Intiassa, olen k\u00e4ynyt Tansanian maaseudulla, olen viett\u00e4nyt aikaa Ranskan ja Espanjan pikkukyliss\u00e4. Ei Miskolcin rappio n\u00e4yt\u00e4 kehitysmaalta. Kyll\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ihan vain eurooppalaiselta maaseudulta. Ei kaikkia j\u00e4tevuoria jakseta vied\u00e4 pois. Ei jokaista ruostunutta aitaa viitsit\u00e4 vaihtaa, jos se kuitenkin teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 viel\u00e4 ajaa.<\/p>\n
Koska ei k\u00e4velyni vienyt minua pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n puolentoista vuosikymmenen takaiseen Miskolciin, kyll\u00e4 min\u00e4 hetkitt\u00e4in sain nostalgisia takaumia my\u00f6s vuoden taakse Espanjaan, ja seitsem\u00e4n vuoden takaiseen Ranskaan. Yksi tie, sen vieress\u00e4 ollut polku ja hautausmaa muistutti minua ihan er\u00e4\u00e4st\u00e4 Granadan l\u00e4hi\u00f6st\u00e4, yksi mets\u00e4maisema n\u00e4ytti aivan samalta, kuin mets\u00e4 kiivetty\u00e4ni Pyreneiden laelle.<\/p>\n
Nostalgian ongelma on my\u00f6s siin\u00e4, ett\u00e4 se sammuu nopeasti. Ne samat liukuportaat, jotka laukaisivat sielun t\u00e4ydelt\u00e4 muistoja, ovatkin jo heti seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ihan vain liukuportaat. Se sama sein\u00e4, joka ensimm\u00e4isen\u00e4 iltana oli el\u00e4v\u00e4 muisto vanhojen seikkailuideni taustamaisemasta, onkin y\u00f6n yli nukuttua muuttunut t\u00e4m\u00e4nhetkisen el\u00e4m\u00e4ni taustaksi. Kaupunki t\u00e4ynn\u00e4 muistoja ei olekaan vain menneisyyteni museo, vaan se muuttuu hyvin nopeasti muistoksi paluustani, n\u00e4ist\u00e4 tunnelmista jotka t\u00e4n\u00e4\u00e4n ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 tunsin.<\/p>\n
Kun olin kolmivuotias, ja \u00e4itini oli opiskelemassa Tampereella, s\u00f6imme aina hapankorppuja. Jostain syyst\u00e4 emme koskaan sy\u00f6neet niit\u00e4 kotona. Vuosien ajan, aina kaksikymppiseksi asti, hapankorppujen maku vei minut muistoissani varhaislapsuuden tunnelmiin. Sitten aloin ostaa itselleni hapankorppuja, s\u00f6in niit\u00e4 ja nautiskelin niiden mausta. Ja hyvin nopeasti niiden mink\u00e4\u00e4nlainen nostalgia-arvo kuoli. Ne olivat vain hapankorppuja. Eik\u00e4 siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, hapankorput ovat hyvi\u00e4, mutta makuaistimuksellinen tieni takaisin kolmivuotiaaksi pikkupojaksi on kadonnut i\u00e4ksi.<\/p>\n
Miskolc n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n paljon paremmalta kaupungilta kuin nelj\u00e4toista vuotta sitten. Se on el\u00e4v\u00e4mpi, puhtaampi, ehjempi. Ilmaisia internet-yhteyksi\u00e4 on joka kauppakeskuksessa. Netist\u00e4 l\u00f6ytyy tietoa turisteille ja paikallisille ei-unkarilaisille englanniksi. Iltap\u00e4iv\u00e4lehtien lasten silmien tasolla ollut porno on siistitty pois. Raitiovaunut ovat uudempia ja parempia, ja nyt niihin p\u00e4\u00e4see jopa lastenrattaiden tai py\u00f6r\u00e4tuolin kanssa. Miskolcissa j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n vuosittain Oopperajuhlat sek\u00e4 Unkarin ainoat vakavastiotettavat elokuvafestivaalit. Toisin kuin vaikkapa Saksassa, pankkikortti k\u00e4y joka paikassa. Ja toisin kuin 14 vuotta sitten, Unkari on (ainakin viel\u00e4 toistaiseksi) EU-maa.<\/p>\n
Kun pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 Miskolcissa on ollut, kyll\u00e4 se kodilta tuntuu. Nostalgia alkaa olla haihtunut, ja tilalle on tullut tuttuus ja tieto siit\u00e4, miten t\u00e4m\u00e4 kaupunki toimii. Muistot on muisteltu, ja nyt alkaa tuntua silt\u00e4, kuin olisi palannut kotiin. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 olen joskus el\u00e4nyt ja asunut. Kaipa t\u00e4\u00e4ll\u00e4 voisi asua nyky\u00e4\u00e4nkin.<\/p>\n
Ihan mukava kaupunki Miskolc n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan. Parempi kuin muistoissani.<\/p>\n
Huomenna jatkan matkaani. Kohti uusia muistoja.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Majapaikkani j\u00e4rjestytty\u00e4 ensimm\u00e4iseksi menin Szinvaparkin yl\u00e4kertaan. Sama tuttu py\u00f6r\u00f6ovi, samat rappusiin maalatut opastekyltit, sama lasisein\u00e4n viereen ahdettu liukuportaat. Onneksi olin yksin. Kukaan ei joutunut kuuntelemaan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00f6nt\u00e4 nostalgista hehkutustani. N\u00e4m\u00e4 liukuportaat min\u00e4 muistan! T\u00e4m\u00e4 sein\u00e4 on ihan samann\u00e4k\u00f6inen kuin ennenkin! T\u00e4ss\u00e4 oli ennen kreikkalainen ravintola, mutta nyt siin\u00e4 on joku askartelukauppa! T\u00e4st\u00e4 kirjakaupasta min\u00e4 ostin englanninkielist\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":127,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":[],"categories":[2],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/124"}],"collection":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=124"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/124\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":128,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/124\/revisions\/128"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media\/127"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=124"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=124"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/leipajapiima.com\/pakoon\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=124"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}